XLVII.
Eino Palola translation
Tiahui oli tunteittensa kuohussa suudellut Rarahua nenällään seuraten maorirodun vanhaa, unohtunutta tapaa, joka oli jäänyt hänen mieleensä lapsuudesta barbaarisilla saarilla; hän oli suudellut ystävätärtään asettaen pienen nenänsä Rarahun poskelle ja hengittäen hyvin voimakkaasti.
Noin huokuen suutelivat maorilaiset muinoin toisiaan — huulille suuteleminen on tullut heille Euroopasta…
Ja huolimatta kyynelistään valahti Rarahun huulille minua katsellessaan koomillinen yhteisymmärryksen hymy, joka ilmaisi jokseenkin seuraavaa:
"Katsos tuota pientä raakalaista!… Olinpa oikeassa sanoessani häntä siksi! Mutta minä pidän hänestä kuitenkin!"…
Ja kaikin voimin syleilivät molemmat pikkuiset toisiaan ja hetki sen jälkeen oli kaikki unohdettu.