XXVI.
Eino Palola translation
Ylimenoa oli kestänyt kaksi tuntia ja me lähestyimme jo Moorean saarta.
Rendeerin välikannella pidettiin suurta melua; joukko nuoria naisia, kaikkein tunnetuimpien ja sievimpien keskuudesta valituita, oli kutsuttu pitoihin, joita upseerit heille pitivät.
Rarahu oli minun poissaollessani suostunut olemaan mukana niissä. — Hän oli siellä Teurahin ja eräiden ystävättäriensä seurassa; hän oli pyyhkinyt kyyneleensä ja nauroi että kajahteli.
Hän ei puhunut ollenkaan ranskaa kuten useimmat muut; — mutta merkeillä ja äännähdyksillä piti hän yllä hyvin vilkasta keskustelua naapuriensa kanssa, jotka huomasivat hänet viehättäväksi.
Viimein — ja se oli petollisuuden ja kauhistuksen huippu — oli hän jälkiruokaa syötäessä hyvin suosiollisesti ojentanut tiaréensa Plumkettille.
Hän oli, totta kyllä, kyllin älykäs tietääkseen osanneensa oikeaan, ja ettei Plumkett ottaisi ymmärtääkseen — — —.