XXV.

Vuoden lopulla ilmoitettiin, että Moorean saarella vietettäisiin suuri juhla Afareahitun temppelin vihkimisen johdosta.

Kuningatar Pomaré ilmoitti valkotukkaiselle amiraalille aikovansa lähteä sinne koko seurueineen, kutsuen hänetkin ottamaan osaa menoihin ja niitä seuraaviin, suuriin juhlapitoihin.

Amiraali asetti fregattinsa kuningattaren käytettäväksi, ja sovittiin niin, että Rendeer pantaisiin kuntoon viemään sinne koko hovin.

Pomarén seurue oli lukuisa, meluava, värikäs; se oli tällä kertaa lisääntynyt vielä parilla kolmella sadalla nuorella naisella, jotka olivat tuhlanneet kuin hullut reva-revoihin ja kukkasiin.

Eräänä kauniina, kirkkaana joulukuun aamuna, kun Rendeer jo oli levittänyt suuret, valkoiset purjeensa, huomasi se, että tuo iloinen joukkue oli vallannut sen äkkirynnäköllä.

Minä olin saanut tehtäväkseni mennä täydessä juhlapuvussa hakemaan kuningatarta palatsista.

Haluten nousta laivaan ilman minkäänlaista näyttämölle asetusta oli hän lähettänyt edellään kaikki naisensa, ja pienessä, tuttavallisessa kulkueessa vaelsimme me yhdessä rannikkoa kohti nousevan auringon ensi säteissä.

Vanha kuningatar kulki juhlapuvussa etunenässä taluttaen kädestä hänelle niin rakasta poikansa tytärtä — ja me seurasimme parin askeleen päässä; prinsessa Ariitéa, kuningatar Moe, Bora-Boran kuningatar ja minä.

Siinä taulu, jonka minä usein kohtaan muistelmissani. — — — Naisilla on kirkastumisen hetkensä — ja Ariitéan kuvan, hänen kulkiessaan rinnallani eksootisten puiden alla aamun suuressa kirkkaudessa, näen minä vieläkin edessäni, kun minä vuosien ja välimatkojen päästä muistelen häntä — — —

Kun kunniavenhe, joka toi kuningatarta ja prinsessaa, laski Rendeerin kylkeen, kohottivat fregatin matruusit, jotka tavanmukaista käytäntöä seuraten olivat asettuneet raakapuille, kolminkertaisen: "Eläköön Pomaré" ja yksikolmatta tykinlaukausta kajahti Tahitin rauhallisilla rannikoilla.

Sitten astuivat kuningatar ja hovi amiraalin huoneistoon, missä heitä odotti heidän makunsa mukainen makeisista ja hedelmistä laadittu aamiainen, juomana vanhaa, punertavaa sampanjaa.

Sillävälin olivat kaikenarvoiset seuranaiset hajaantuneet laivan eri osiin, missä he pitivät suurta ja iloista melua heitellen merimiehille oransseja, banaaneja ja kukkia.

Ja Rarahu oli siellä myöskin, päästen mukaan kuninkaalliseen saattueeseen kuuluvana pikku henkilönä, miettiväinen ja vakava Rarahu keskellä tuota meluisan ilon purkausta. — Pomaré oli tuonut mukaansa piirinsä parhaat _himene_kuorot, ja koska Rarahu oli Apirén kuoron tärkeimpiä jäseniä, oli hän sen ominaisuuden vuoksi saanut kutsun juhlaan.

Tässä on asiasta poikkeaminen välttämätöntä tiare miriin nähden — esineeseen, jolla ei ole vastinetta euroopalaisten naisten puvustossa.

Tiare on jonkunlainen vihreä dahlia, jonka Oceanian naiset asettavat hiuksiinsa, hiukan korvan yläpuolelle, juhlallisissa tilaisuuksissa. Tätä omituista kukkaa lähemmin tarkastaessa huomaa, että se on keinotekoinen; se on kiinnitetty kaislan varteen ja muodostettu hyvin pienen, hyvin tuoksuvan loisen, erään harvinaisen liekokasvin lehdistä, joka kasvaa eräiden metsäpuiden oksilla.

Kiinalaiset ovat eteviä tällaisten hyvin taiteellisten tiaréiden tekemisessä, ja he myyvät niitä hyvin korkeasta hinnasta Papeeten naisille.

Tiaré on erikoisesti juhlien, pitojen ja tanssiaisten koriste. Jos tahititar antaa sen nuorelle miehelle, merkitsee se jokseenkin samaa kuin sultaanin mielivaimolleen heittämä nenäliina.

Kaikilla tahitittarilla oli sinä päivänä tiaréet hiuksissaan.

Ariitéa oli kutsunut minut pitämään hänelle seuraa virallisen aamiaisen aikana — ja pikku Rarahu parka, joka oli tullut mukaan vain minun tähteni, odotti minua kauan kannella itkien hiljaa huomatessaan itsensä niin hyljätyksi. Sangen ankara rangaistus, johon minä olin langettanut hänet pienen, jo eilisestä saakka kestäneen oikun takia, ja jonka vuoksi hän jo oli vuodattanut kyyneleitä.