XLI.
Eino Palola translation
Oli päivän sammumisen aika. Minä olin yksin meren rannalla, Apiréen piirikuntaan kuuluvalla hietarannikolla. — Odottelin Taimahaa tällä eristetyllä paikalla ja tunsin omituista mielenliikutusta ajatellessani, että tuo nainen tulisi…
Eräs nainen tulikin kohta. Huomasi minut kookospalmujen alla ja läheni minua… Yö oli jo tullut, ja kun hän oli aivan lähellä eroitin minä oudot kasvot, jotka katselivat minua nauraen villiä naurua.
"Oletko sinä Taimaha?" sanoin minä hänelle.
"Taimaha? En. — Minun nimeni on Tevaruefaipotuaiahutu Papetoian piiristä. Minä pyydystän porsliinisimpukoita riutoilta ja punaista korallia. Tahdotko ostaa sitä?"
Odotin vielä puoleen yöhön. — Seuraavana päivänä sain tietää, että oikea Taimaha oli lähtenyt takaisin saarelleen; minun sanaani ei oltu viety perille, ja hän oli mennyt pois aavistamatta, että Ruerin veli oli odottanut häntä monta tuntia hiekkarannikolla.