XXXVI.
Eino Palola translation
Sillä välin oli lähdönhetki saapunut. Rendeer poikkeisi Kaliforniaan, te fenua California, niin kuin kuningattaren pojan tytär sanoi.
Se ei tosin ollut lopullinen lähtö; palatessamme piti meidän vielä pysähtyä suloiselle saarelle kuukaudeksi tai pariksi. Ilman tuota paluun varmuutta en minä kai tällä hetkellä olisi lähtenytkään: hänen ainaiseksi jättämisensä oli käynyt yli voimieni ja olisi särkenyt sydämeni.
Lähdön lähetessä kiusasi minua merkillisesti tuon Taimahan ajatteleminen, hänen, joka oli ollut veljeni Ruerin vaimo. Minusta oli hyvin vaikeaa, en tiedä miksi, lähteä pois häneen tutustumatta, ja minä selitin asian kuningattarelle pyytäen häntä hankkimaan meille tilaisuuden kohdata toisemme.
Pyyntöni näytti suuresti kiinnittävän Pomarén mieltä:
"Sinä tahtoisit tavata hänet, Loti? Rueri on siis puhunut sinulle siitä? Hän ei ollutkaan siis kokonaan unhottanut tyttöä?"
Ja vanha kuningatar näytti vaipuvan entisyyden kaihomielisiin muistelmiin, huomaten ehkä muistoissaan monen unohtaneen hänet, monen, joita hän oli rakastanut, ja jotka olivat lähteneet pois enää palajamatta.