II.
Eino Palola translation
Kalifornian San-Franciscossa, toisessa pysäyspaikassamme, jonne me saavuimme kuukauden merimatkan jälkeen, sain Rarahun minua siellä odottaneen ensimäisen kirjeen. (Sen oli jättänyt Englannin konsulivirastoon eräs helmiäisillä lastattu amerikkalainen laiva, joka oli jättänyt Tahitin pari päivää lähtömme jälkeen.)
I te Loti, taata huero tave tave no te atimarara peretani no te pahi auai Rendeer.
Lotille, englantilaisen Rendeer-höyrylaivan amiraalin ajutantille.
E tau here iti e! Oi, rakkahin ystäväni!
E tau tiare noanoa no te ahiahi e! Oi, sinä iltojeni tuoksuva kukka!
e mea roa te mauiui no tau mafatu ne te mea e aita hio au ia oe — Murhe on suuri sydämessäni, kun en enää näe sinua. —
Et tau fetia taiao e! Oi, minun aamutähteni!
te oto tia nei ra tau mata. Minun silmäni sulavat kyyneleistä
no te mea e aita hoi oe amuri noa tu! — — kun et sinä enää palaja! — —
— — — — —
Ia ora na oe i te Atua mau. Minä tervehdin sinua oikean Jumalan nimessä kristillisessä uskossa.
Na oe hoa iti Rarahu. Pikkuinen armaasi Rarahu.
Minä vastasin Rarahulle pitkällä, puhtaalla, klassillisella tahitinkielellä kirjoitetulla kirjeellä, jonka perille viemisen eräs valaanpyytäjälaiva sai tehtäväkseen kuningatar Pomarén välitystä käyttämällä.
Minä vakuutin hänelle palaavani vuoden viimeisinä kuukausina ja pyysin häntä ilmoittamaan sen Taimahalle ja muistuttamaan hänelle lupaustaan.