XXVI.
Eino Palola translation
Yhä pilvistä.
Minä tulin kerran erikoiselle kylpypaikallemme guavepensaiden alla Apiré-joessa tavattomaan aikaan, kello kolme iltapäivällä.
Tulin aivan meluamatta… Työnsin oksat syrjään ja katselin.
Hämmästys naulasi minut paikalleni.
Tuolla paikalla, jota me pidimme yksityisomaisuutenamme, oli jotain kamalaa: aivan alaston vanha kiinalainen kylvetti inhottavaa, keltaista ruumistaan meidän kirkkaassa vedessämme.
Hän näytti olevan aivan kuin kotonaan eikä huolinut haikailla. Hän oli nostanut ylös pitkän, harmaan palmikkonsa ja kietonut sen kaljun kallonsa laelle kuin naisten tukkalaitteen… Mielihyvällä huuhteli hän meidän purossamme luisevia jäseniään, jotka näyttivät saframilla voidelluilta, — ja aurinko valaisi häntä kuitenkin puiden vehreyden hienosti hillitsemällä valollaan — ja raikas, kirkas vesi kuohui kuitenkin hänen ympärillään — yhtä luonnollisesti ja iloisesti kuin meidänkin.