XLV.
Eino Palola translation
Määrittelemättömiä.
Meidän inhimillisellä luonto-raukallamme on eräitä tarpeita, jotka tuntuvat aiotun erikoisesti muistuttamaan meille kuinka epätäydellisiä ja aineestariippuvaisia me olemme — tarpeita, joihin sekä kuningattarien että paimentyttöjen täytyy alistua — "vartiankin, joka valvoo Louvren porttia" j.n.e.
Kun kuningatar Pomaréta ahdistaa tuollainen epämiellyttävä tilanne, seuraa häntä kolme naista erääseen salaperäiseen komeroon, jonka bananien lehvät peittävät…
Ensimäisellä näistä uskotuista on tehtävänä tukea toimituksen aikana hänen painavaa, kuninkaallista olemustaan. Toinen pitää kädessään buraon lehtiä, jotka ovat valitut tuoreimpien ja pehmeimpien joukosta… Kolmas, joka alkaa tehtävänsä, kun toiset ovat sen lopettaneet — kantaa pullossa sandelin (monoi) tuoksuista kookosöljyä, jolla hän on saanut toimekseen voidella ne kohdat, mitkä buraonlehdillä hierominen on hetkeksi tulehduttanut tai raapinut…
Istunnon päätyttyä — palaa kulkue vakavana palatsiin.