XXVIII.
Eino Palola translation
Hän kaivoi taskuistaan monenlaisia tavaroita, jotka hän tarjosi lapsille: rasioita, täynnä punaista ja valkoista puuderia, pieniä, näppäriä pukeutumisvälineitä, pieniä hopealapioita kielen raapimista varten, ja selitti kaikkien käyttötavan — sitten vielä kiinalaisia makeisia, pippuriin ja inkiväärin säilytettyjä hedelmiä…
Etenkin oli Rarahu hänen kiihkeän huomionsa esineenä. — Ja molemmat pienokaiset antoivat hiukan pyydellä itseään, mutta pitivät kuitenkin hyvänään hänen tavaransa, vaikkakin halveksivin huulenliikkein ja irvistellen kuin marakatit.
Suuresta punaisesta nauhasta antoi Rarahu kiinalaisen suudella paljasta olkapäätään.
Sitten pyrki Tseen-Lee vielä pitemmälle ja lähenteli huulillaan pienen ystävättäreni suuta — silloin pakeni Rarahu täyttä vauhtia Tiahuin seuraamana. Molemmat katosivat metsään kuin gasellit kädet lahjoja täynnä. Heidän naurunsa kuului vielä kaukaa vihreyden läpi — ja Tseen-Lee, joka ei kyennyt saavuttamaan heitä, jäi paikoilleen surkeana ja nolona.