XXIII.
Eino Palola translation
Teharo herätti minut kello kolmelta aamulla. Sillä hetkellä luulin olevani kaukana Brightburyssä, nukkumassa lapsenhuoneessani, vanhan isänkodin siunatun katon alla; luulin kuulevani vanhojen lehmusten pihalla liikuttavan naavaisia oksiaan — ja puron tutun äänen poppelien alla — — —
Mutta suuret kookospalmut suhisivatkin ulkona — ja meri, joka lauloi ikuista valitusvirttään koralliriutoilla.
Teharo herätti minut lähteäksemme; tuuli oli tyyntynyt ja venhettä valmistettiin.
Maorit kulkivat edestakaisin rannikolla tuoden pimeässä mastoja, purjeita ja airoja.
Minä vaivuin uupuneena alukseen ja me lähdimme.