LXXXVI.

Olin ottanut vastaan valaanpyytäjän kapteenin päivälliskutsun seuraavaksi päiväksi. Me olimme tulleet erinomaisesti toimeen. Vaikkei hänellä ollut minkäänlaista sivistyneen miehen käytöstapaa, ei hän silti ollut ollenkaan typerä. Ja sitäpaitsi oli se ainoa keino, jolla saisin Yves'n hänen laivaansa.

Luulin seuraavana aamuna päivän tullessa huomaavani valaanpyytäjän kadonneen, lentäneen yöllä pois kuin kesytön lintu. Mutta ei, siellä se oli paikoillaan aavalla, kaikkine mustine tupsuineen köysissään, piirtyen veden suurta, ympyränmuotoista peiliä vasten, joka oli liikkumaton sinä päivänä, ja raskas ja kiiltävä kuin sula hopea.

Tuo kutsu oli siis vakavasti tarkoitettu ja minua odotettiin. Varovaisuuden vuoksi oli päällikkö tahtonut, että minua seuraavat venemiehet olisivat aseissa ja jäisivät koko ajaksi minua lähelle. Se sopi mainiosti Yves'lle, ja minä otin hänet mukaani venekunnan johtajaksi.