XLII.

Brest, 13 p. kesäk. 1878.

Me asumme tänään satunnaisessa huoneustossa Siam-kadulla, Brestissä, jonne Ariane on tänä aamuna laskenut ankkurin.

Vastaukseksi tulo-ilmoitukseensa sai Yves Toulvenistä, ukko Kermeneniltä seuraavan sähkösanoman:

Pikku poika syntynyt tänä yönä. Voi hyvin. Marie myöskin.

Corentin Keremenen.

Yö on tullut ja olemme makuulla. Mahdotonta nukkua. Kuulen Yves'n kääntelehtivän vuoteessaan. Ajatus, että hän huomenna lähtee Toulveniin katsomaan pientä äskensyntynyttä, saa hänen hyvän sydämensä tulvehtimaan tunteita, joita hän ei tunne omikseen.

— — — Kaksi päivää häntä myöhemmin tulee minunkin lähteä Toulveniin, ristiäisiin.

Hänellä on tuhansia suunnitelmia juhlamenoihin nähden.

— En uskalla oikein pyytää, mutta jos tekin tahtoisitte syödä meillä Toulvenissa? Hyvänen aika, tiedättehän, appeni luona ei varmasti ole sellaista kuin kaupungissa!