XXXVI.
Eino Palola translation
Noin kuusi viikkoa sen jälkeen kun Médée oli riisuttu aseista, ja kun minä olin eronnut Yves'tä, sain minä eräänä päivänä seuraavan hämmästyttävän kirjeen:
Brest 15 p. syysk. 1877.
Hyvä Veljeni!
Minä kirjoitan teille nämä muutamat sanat hyvin kiireessä ilmoittaakseni teille, että minä eilen menin naimisiin. Kyllähän minun tosin olisi ensin pitänyt kysyä neuvoa teiltä, mutta ymmärrättehän, ettei minulla ollut ollenkaan aikaa menetettävänä, koska minut oli määrätty lähtemään Cornélie-laivalla ja minulla oli vain viikko vaimoni kanssa vietettäväksi.
Arvelen, että tekin, hyvä veljeni, pidätte tätä parempana kuin ainaista juoksemista puolelta toiselle, niinkuin tiedätte. Vaimoni nimi on Marie Keremenen. Tunnustan teille, että hän miellyttää minua suuresti ja minä luulisin, että me sopisimme hyvin yhteen, jos minä vain saisin pysyä paikoillani.
Minä kirjoitan teille, hyvä veljeni, pitemmältä ennen lähtöäni, ja minä olen hyvin surullinen astuessani tällä kertaa laivaan ilman teitä.
Lopetan syleillen teitä sydämeni pohjasta.
Teidän rakastava veljenne.
Kokonaan teidän
Yves Kermadec.
J.K. Minä sain juuri tietää, että määräykseni on muutettu. Minä tulenkin Ariane'en, joka lähtee vasta marraskuun puolivälissä. Niinpä saan viettää melkein kaksi kuukautta vaimoni kanissa. Meillä on kylliksi aikaa oikein tutustua toisiimme, ja arvaattehan, että minä olen hyvin tyytyväinen.
— — — Retkiltään palattuaan hulluttelevat matruusit tuhansin tavoin rahoineen; se kuuluu asiaan. Merikaupungeissa ovat heidän hiukan rajunlaiset omituisuutensa hyvin tunnetuita.
Naivatpa he joskus, aikansa ratoksi, naisen minkä hyvänsä saadakseen tilaisuuden pukeutua mustaan takkiin. Ja Yves, joka jo oli tyhjentänyt kaiken maailman tyhmyysvarastot, oli vaihteeksi lopulta joutunut naimisiin.
Yves naimisissa! Ja kenen kanssa, Herra ties?
— — Ehkäpä jonkun kaupunkilaiskoketin kanssa, jonka hän sattumalta oli temmannut jostain juopuneena ollessaan.
Minulla oli syytä, olla hyvin huolissani, muistellessani erästä hattupäistä olentoa, jonka hän oli vähällä ottaa, huvin vuoksi, kahdenkymmenenvuotiaana, tuossa samassa Brestin kaupungissa.