LXXIV.

Yves'n kirje.

Sèvrellä, Lissabon 1 p. elok. 1881.

Hyvä Veli!

Vastaan teille pienellä kirjeellä samana päivänä kuin sain teidän kirjeenne. Kirjoitan teille suuressa kiireessä, sillä minä käytän hyväkseni aamiaistuntia ja olen suurmaston märssykorissa.

Me pysähdyimme Lissaboniin eilen illalla. Hyvä veli, meillä on tällä kertaa ollut hyvin huono ilma; olemme menettäneet keulapurjeemme, vastatuuli-mesaanin ja pelastusveneen. Minä kerron teille myöskin, että laivan hurjasti pyöriessä ovat minun säkkini ja kirstuni menneet menojaan ja kaikki tavarani myöskin, joten minä kärsin noin sadan frangin vahingon tässä pelissä.

Kysyitte, mitä minä hommasin sunnuntaina, kaksi viikkoa sitten? Minä pysyttelin rauhallisesti laivalla lopetellen Capitaine Fracasse'a. Niinpä en minä teidän lähtönne jälkeen ole ollut maissa kuin viime sunnuntaina, ja minä olin siivolla, koska minä jo olin lähettänyt koko kuukausipalkkani kotiin. Sain kuusikymmentä yhdeksän frangia ja lähetin kuusikymmentä viisi vaimolleni.

Sain tietoja Toulvenista ja he voivat kaikki hyvin. Pikku Pierre on hyvin nokkela ja osaa juosta oikein hyvin. Mutta hän on hiukan paha, kun hänen pieni lokin päänsä saa sananvuoron, aivan kuin minä, tiedättehän. Vaimoni kirjeen kertoman mukaan kumoilee hän kaiken meillä.

Meidän talomme muuri on jo noussut enemmän kuin kaksi metriä maasta. Tulen hyvin onnelliseksi, kun se on aivan valmis, ja etenkin kun saan nähdä teidän asettuvan pieneen huoneeseenne.

Hyvä veli, pyydätte minua ajattelemaan teitä usein. — Minä vannon teille, etten kuluta tuntiakaan teitä ajattelematta vieläpä usean kerran unissanikin. Muuten, ymmärrättehän, ei minulla nyt ole ketään, jonka kansa iltaisin keskustelisin — ja minulla ei aina ole tupakkaa.

En tiedä ilmoittaa teille lähtöpäiväämme, mutta pyydän teitä kirjoittamaan minulle Oraniin. Kerrotaan, että me saamme rahaa Oranissa päästäksemme maihin ostamaan tupakkaa.

Lopetan, hyvä veli, syleillen teitä sydämeni pohjasta.

Aina hartain veljenne, joka rakastaa teitä.

Teille koiko elämänsä antava

Yves Kermadec.

J.K. — Jos minulla on hyvin paljon rahaa Oranissa, ostan minä hyvin suuren tupakkavaraston, etenkin teitä varten, sitä, mikä on samanlaista kuin turkkilainen tupakka, jota te mielellänne poltatte.

Laivalääkäri jätti minulle teille annettavaksi viimeisen, teidän pöydässä käyttämänne ruokaliinan. Minä olen pessyt sen ja siinä repinyt sitä hiukan.

Mitä taas tulee vihkoon, jonka te annoitte minulle, että kirjoittaisin siihen tarinoitani, repeytyi sekin melskeessä merellä, ja minä jätin sen kokonaan.

'Hyvä veli, syleilen teitä vielä koko sydämestäni.

Yves Kermadec.

J.K. — Laivalla jatkuu kaikki samoin kuin ennenkin ja komentaja ei ole unohtanut tapaansa ärjyä kannen puhdistuksesta. Hän ja luutnantti riitelivät yhä aikalailla tuon yläpurjeen vuoksi, tiedättehän? Mutta he tekivät suuren sovinnon jälkeen päin.

Minun on vielä kerrottava teille, että minulla kai seitsemän tai kahdeksan kuukauden kuluttua on toinen pieni lapsi. Yksi seikka vain ei minua juuri ilahuta: se tulee hiukan liian nopeasti.

Veljenne Yves.