LXIX.
Reading edition
Kaksoisolento.
Dick oli liittynyt ovella olevaan ryhmään, ja koputus oli nyt lakannut. Avuksi hankittu murtorauta oli työnnetty lukon väliin, ja lukko alkoi ryskien irtautua, kun viimeiset iskut sattuivat murtorautaan.
"Oletteko varma siitä, että hän on täällä?"
Martin nyökkäsi.
"Stanford vei hänet mukanaan eilen illalla. Hän sanoi vievänsä hänet Malpasin taloon."
Shannon oli jo koetellut 551:n pääovea, mutta se oli suljettu sähkölaitteella.
"Tiedättekö, mitä Stanfordille on tapahtunut?"
"Olen juuri kuullut sen", sanoi Elton matalalla äänellä.
Samassa lukko murtui, ja he syöksyivät eteishalliin. Dick kiiruhti edellä ylös portaita. Lukuhuone oli tyhjä, ja tällä kertaa hän meni suoraan uunin luo ja alkoi etsiä aukkoa, jonka tiesi olevan siellä jossakin. Tien siihen aukkoon täytyi käydä uunin kautta eikä mistään muualta.
Pian hän löysikin reiän, sovitti Tonger-paran kotitekoisen naskalin siihen ja käänsi kahvasta. Uuni pyörähti ympäri, ja Malpasin huone näkyi selvästi kuvapatsaan ohitse.
"Älkää koskeko kahvaan", varoitti Dick jäljessä tulevia ja pujahti aukosta sisään. Siellä hän riensi ensin pöydän luo katkaistakseen ovien sähkösulkuihin menevän virran ja kiiruhti sitten ovelle. Ollessaan juuri juoksemassa ulos ovesta hän kuuli kaksi laukausta ja seisahtui kasvot kalmankalpeina. Hetken kuluttua hän kuitenkin syöksyi portaisiin. Vaikka hän juoksikin nopeasti, tuntui hänestä, niinkuin hänen jalkansa olisivat olleet lyijyä.
Hänen ehdittyään ylimmän kerroksen ovelle se paiskautui auki. Siitä astui ulos kaksi miestä — kaksi miestä, jotka olivat niin täydellisesti samannäköiset, että Dick voi vain tuijottaa toisesta toiseen.
"Tässä on otuksenne, kapteeni Shannon", sanoi lyhyempi niistä kahdesta ja heitti käsiraudoissa olevan vankinsa odottavien salapoliisien käsiin.
Sitten hän yhdellä tempauksella heitti pois tekotukan, nenän ja leuan.
"Luulen teidän tuntevan minut?"
"Tunnen teidät varsin hyvin", sanoi Dick. "Te olette Slick Stormer — eli, niinkuin mieluummin tahdotte olla Lontoon poliisin tuntema, Slick Smith."
"Milloin tunsitte minut?"
Dick hymyili.
"Se pitäisi niin ovelan salapoliisin kuin teidän kyllä tietää", sanoi hän.
Dick näki käytävässä jonkun muunkin, jonkun, joka pelokkaasti pysytteli niin kaukana kuin mahdollista. Samassa hän oli juossut käytävän toiseen päähän ja saanut Audreyn syliinsä.
Slick loi taakseen pikaisen silmäyksen ja sulki oven.
"Kenties tahtoisitte mielellänne nähdä tyttärenne, ja hän on myöskin oleva iloinen nähdessään teidät, mutta hän tuntee tämän miehen paremmin kuin teidät, luulen minä", sanoi hän, ja Torrington nyökkäsi.