XXX.

Savukekotelo.

"Sorkkarauta, pian!" kiljaisi hän ja kävi raskaiden ikkunankehyksien kimppuun.

Muutamissa minuuteissa ikkuna oli auki, ja hän oli kiivennyt tasaiselle, peltipeitteiselle katolle. Hän kiersi varovaisesti lähellä olevan savutorven ympäri. "Kädet ylös!" kajahti silloin äkkiä käskevä ääni, ja taskulamppunsa valossa hän näki päällystakkiin puetun miehen muistaen samassa, että Willitt oli kertonut hänelle vartijan asettamisesta katolle.

"Oletteko Willittin miehiä?" kysyi hän.

"Kyllä, sir."

"Minä olen kapteeni Shannon päämajasta. Oletteko nähnyt kenenkään kulkevan tästä ohi?"

"En, sir."

"Oletteko varma siitä?" kysyi Dick epäillen.

"Aivan varma, sir. Kuulin joitakin askelten ääniä, ennenkuin kuulin kattoikkunan avautuvan — luultavasti se oli kattoikkuna — mutta ne äänet tulivat toisesta päästä kattoa."

Dick kiiruhti takaisin aukon toiselle puolelle lähtien päinvastaiseen suuntaan, kunnes hänet pysähdytti viereisen talon seinä, joka oli kerrosta korkeampi kuin n: o 551. Hän valaisi taskulampullaan ylöspäin ja näki, että oli mahdotonta, että kukaan olisi voinut kiivetä ylös tätä paljasta seinää myöten.

Mutta sitten hän näki muutakin. Katon reunan yli riippui solmuilla varustettu köysi, jonka pää oli kiinnitetty savutorven ympärille. Hän silmäili alas pimeyteen.

"Jos se mies meni tätä tietä, niin hän meni varmasti hyvää vauhtia", sanoi hän ja palasi puhuttelemaan vahdissa olevaa miestä.

Tämä sanoi, ettei ollut kuullut mitään muuta kuin mahdollisesti kattoikkunan avaamisesta syntyvän äänen, ja vakuutti, ettei katolta ollut kuulunut murtamismelua, ennenkuin Dickin sorkkarauta teki tehtävänsä.

"Oletteko amerikkalainen?" kysyi Dick äkkiä.

"Kyllä, sir, olen amerikkalainen", sanoi mies. "Olen ollut tällaisessa työssä jo siellä toisella puolella."

Katolla täytyi olla jokin toinen kätkeytymispaikka, mutta vaikka Dick käytti kokonaisen neljännestunnin etsimiseen, koputtelipa paksua savutorveakin, ei hän löytänyt mitään, minkä vuoksi hän laskeutui takaisin pieneen ullakkohuoneeseen jättäen Steelin jatkamaan tarkastusta.

Steelin tarkastus oli verkkaista mutta perinpohjaista. Taskulamppunsa avulla hän tarkasti kauttaaltaan koko katon. Hänen ensimmäinen löytönsä oli pieni kuparisylinteri, ilmeisesti automaattisen pistolin patruuna ja aivan äskettäin ammuttu. Toinen ja tärkeämpi löytö ei ilmestynyt, ennenkuin hän oli jo melkein luopunut etsimisestä. Se oli räystäskourussa, ja sen kultaisen nurkan kimmellys ilmaisi sen olinpaikan. Hän onki sen esiin räystäskouruun pysähtyneestä vedestä ja vei sen alas ullakkokerrokseen.

Se oli pieni, kultainen kotelo ja sisälsi kolme märkää savuketta. Yhdessä nurkassa oli nimimerkki. Hän pyyhki kotelon kuivaksi ja vei sen päällikölleen. Dick Shannon näki nimimerkin.

"Luulen, että olemme nyt perillä siitä miehestä", sanoi hän vakavasti.