XV.

Mies, jota Lacy ei tuntenut.

Tonger avasi oven Dick Shannonille, ja Dick tunsi hänet Audreyn kuvauksesta. Audrey oli sanonut, että hän oli linnun näköinen, ja tämä pieni, vanha mies kirkkaine silmineen ja nopeine, äkillisine liikkeineen muistutti todellakin hyvin paljon uteliasta varpusta. Hänen terävät silmänsä näyttivät tahtovan katsoa salapoliisin lävitse.

"Mr Lacy Marshalt on kyllä sisällä", sanoi hän seisoen oviaukossa. "Mutta te ette voi tavata häntä muutoin kuin sopimuksesta. Kukaan ei voi tavata; mr Lacy Marshaltia muutoin kuin sopimuksesta, ei ainakaan minun ollessani kotona."

Kohteliaisuuden täydellinen puuttuminen Tongerin käyttäytymisestä huvitti Dick Shannonia. Tonger oli selvästi enemmän kuin tavallinen palvelija.

"Ehkä tahdotte viedä korttini hänelle?"

"Ehkäpä", sanoi toinen tyynesti. "Mutta aivan yhtä mahdollista on, etten tahdo! Kaikenlaiset omituiset ihmiset tahtovat tavata mr Lacy Marshaltia, koska hän on ystävällinen ja antelias ja suuri. Hän on sitä lajia, jota me kasvatamme Etelä-Afrikassa. Antelias, avosydäminen…"

Hän keskeytti puheensa ottaakseen Dickin ojentaman kortin ja luki sen.

"Oh!" sanoi hän kalveten hieman. "Te olette salapoliisi, eikö niin? No niin, käykää sisään, kapteeni. Oletteko tullut pidättämään jonkun?"

"Onko mahdollista, että joku tarvitsisi pidättämistä tässä ihmeen hyvässä järjestyksessä olevassa talossa, jossa lakeijatkin ovat niin kohteliaita ja palvelevaisia, että on suorastaan kiusallista häiritä heitä?"

Tonger naurahti.

"En ole lakeija", sanoi hän. "Olette tehnyt pienen erehdyksen."

"Talon poika ehkä?" arvaili Dick leikillisesti. "Tai ehkä olette itse mr Lacy Marshalt?"

"Jumala varjelkoon!" irvisteli mies. "Minä en tahtoisi hänen rahojaan ja niiden mukana seuraavaa vastuunalaisuutta. Tätä tietä, kapteeni."

Hän opasti vieraan salonkiin ja seurasi Dickin hämmästykseksi itse mukana sulkien oven perässään. "Eihän vain ole tapahtunut mitään pahaa?" kysyi hän levoton sävy äänessään.

"Ei mitään, mikäli minä tiedän", sanoi Dick. "Tämä on täysin ystävällinen käynti, eikä teidän tarvitse mennä alas astiakaapille laskemaan lusikoita."

"En ole hovimestarikaan", oikaisi Tonger. "Ilmoitan teidät mr Marshaltille."

Hän pujahti ulos huoneesta ja palasi parin minuutin kuluttua mr Lacy Marshaltin seuraamana. Hän olisi jäänyt huoneeseen, mutta Marshalt avasi hänelle oven antaen hänelle siten selvän merkin poistua.

"Toivottavasti Tonger ei ole käyttäytynyt sopimattomasti, kapteeni Shannon", sanoi Marshalt, kun he olivat jääneet kahdenkesken. "Hän on kasvanut yhdessä minun kanssani eikä niin ollen ole koskaan saanut täydellistä sivistystä."

"Minusta hän oli päinvastoin huvittava", sanoi Dick.

Mr Lacy Marshalt murisi.

"Toisinaan hän on minusta kaikkea muuta kuin huvittava", sanoi hän kuivasti. "Uskollisuudesta voi saada maksaa liian suuren hinnan — on aikoja, jolloin Tonger panee kärsivällisyyteni hyvin kovalle koetukselle."

Hänellä oli salapoliisin kortti kädessään, ja hän silmäili sitä nyt jälleen.

"Te olette Scotland Yardista, näen minä. Mitä voin tehdä hyväksenne?"

"Ensiksi tahtoisin kysyä, tunnetteko mr Malpasin, lähimmän naapurinne?"

Marshalt pudisti päätään.

"En", sanoi hän. "Johtuuko tämä käynti siitä valituksesta, jonka tein joitakin kuukausia sitten…"

"Ei, luulen, että paikallinen poliisi selvitti sen asian. Minä olen tullut keskustelemaan kanssanne, koska olen kuullut, että tällä Malpasilla on jonkinlaista vihaa teitä kohtaan. Sanotte, ettette tunne häntä?"

"En ole koskaan nähnyt häntä, niin etten voi sanoa teille, tunnenko hänet vai en. Varmaa on, etten tunne ketään, jonka nimi on Malpas. Ettekö tahdo istuutua ja haluatteko ryypyn?"

Dick kieltäytyi ryypystä, mutta veti esiin tuolin, ja toinen seurasi hänen esimerkkiään.

"Mikä saa teidät luulemaan, että Malpasilla on kaunaa minua kohtaan?" kysyi Lacy. "Hyvin todennäköistä on, että hänellä on sitä, koska tein valituksen häntä vastaan, niinkuin nähtävästi tiedätte. Hän oli niin äänekäs naapuri, että häiritsi minun untani."

"Millaista ääntä sieltä kuului?"

"Vasaroimista, enimmäkseen. Kuului aivan siltä, kuin hän olisi kolkuttanut seinään, vaikka on mahdollista, että olen erehtynyt ja että oli luultavampaa, että hän naulasi kiinni pakkilaatikoita…"

"Ettekö ole koskaan nähnyt häntä?"

"En koskaan."

"Ettekö ole saanut mitään kuvausta hänestä, jonka perusteella voisitte edes suunnilleen arvata hänet joksikuksi henkilöksi, jonka tunsitte EteläAfrikassa?"

"Ei, en tiedä ketään sellaista", sanoi Lacy Marshalt pudistaen päätään. "Minulla on tietysti vihollisia: on mahdotonta saavuttaa minkään verran menestystä saamatta kintereilleen näitä vastenmielisiä lisäkkeitä."

Dick mietti hetkisen. Hän ei ollut varma, oliko viisasta suhtautua miljoonamieheen täydellisellä luottamuksella, mutta hän päätti silläkin uhalla, että siitä myöhemmin aiheutuisi hänelle paljonkin harmia, kertoa Marshaltille kaiken, mitä tiesi.

"Malpas on palkannut jonkun, tai aikoo palkata jonkun tekemään teille kiusaa ja aiheuttamaan teille luonteeltaan vähäpätöistä häiriötä. Niinpä olen esimerkiksi saanut sen vaikutelman, että se juopunut nainen, joka tuli tänne muutamia päiviä sitten, oli hänen lähettämänsä."

"Nainen?" Marshaltin kulmakarvat laskeutuivat alemmaksi. "En ole koskaan kuullut mistään tänne tulleesta juopuneesta naisesta."

Hän nousi ylös nopeasti ja soitti kelloa, ja Tonger tuli sisään melkein heti.

"Kapteeni Shannon sanoo, että joku juopunut nainen on muutamia päiviä sitten käynyt tässä talossa ja aiheuttanut jonkinlaista häiriötä. Et ole kertonut siitä minulle mitään."

"Kerronko teille kaiken?" kysyi Tonger ikävystyneestä "Eräs nainen kävi täällä todellakin, ja hän oli todellakin öljytty."

"Öljytty?"

"Tarkoitan voideltu, tai, käyttääkseni kansanomaista sanontatapaa, humalassa. Olipa siinä nainen! Hän lensi halliin ja lensi jälleen ulos hyvin nopeasti. Hän sanoi olevansa mrs Lidderley Fourteen Streamsista…"

Dick Shannon katsoi Marshaltia Tongerin puhuessa ja näki hänen kasvojensa käyvän harmaiksi.