LXVII.

Viimeinen uhri.

Dick hypähti Stanfordin luo ja suoritti pikaisen tarkastuksen.

"Hän ei ole kuollut", sanoi hän, "mutta hän kuolee pian, jollemme hanki hänelle apua. Tahdotteko juosta takaisin taloonne ja soittaa Middlesexiin pyytäen lähettämään sairasvaunut? Tämä puhelin ei ole kunnossa", sanoi hän nähdessään Lacyn katsahtavan pöydällä olevaan puhelimeen.

Kun Marshalt oli mennyt, tarkasti Shannon pikaisesti Stanfordin vammat. Hänessä oli kolme kuulanhaavaa, yksi olkapään läpi, toinen, joka oli tunkeutunut sisään sydämen alta, ja kolmas, joka oli viiltänyt haavan niskaan. Mies oli tiedottomana ja ehkä viimeisillään. Shannon tarkasti kuvan jalustan: se oli paksulta veressä; ja hän oli tuskin lopettanut tarkastuksensa ja tyrehdyttänyt verenvuodon olkapäässä olevasta haavasta, kuin sairasvaunujen kellon kimeä ääni kuului kadulta, ja parin minuutin kuluttua valkovaippaiset miehet nostivat tiedottoman miehen paareille.

"Kuinka se on voinut tapahtua?" kysyi Marshalt otsa rypyssä ja neuvottomana. "Erosin hänestä varastohuoneessani, missä säilytän kaikenlaisia tarpeettomia tavaroita. On totta, että vaihdoin muutamia teräviä sanoja hänen kanssaan. Minä en usko, ettei hän tiedä mitään Audrey Bedfordista, ja minä sanoin sen hänelle, ja hän sanoi jättävänsä koko talon. Olen täydellisesti vakuutettu siitä, että hänet on murhattu sen jälkeen, kuin te ja minä lähdimme ulos. Se on kamalaa, kamalaa! Mikä mies se Malpas onkaan? Hänen täytyy olla ruumistunut paholainen!"

"Siinä olette oikeassa", sanoi Dick. Hän katsoi miettiväisenä ovea. "Minä olen niin kyllästynyt tämän talon tutkimiseen kaikkien näiden tapahtumien jälkeen, etten luule enää välittäväni koko asiasta. Stanfordilla ei ollut kaulusta eikä kaulanauhaa. Huomasitteko sen?"

"Kyllä. Minusta se oli omituista. Kun minä näin hänet aikaisemmin, niin hänellä olivat ne molemmat."

"Näyttäkäähän minulle, missä hän oli", sanoi Dick, ja he palasivat yhdessä viereiseen taloon.

Ensimmäinen asia, jonka he näkivät varastohuoneessa, oli kaulus ja kaulanauha, jotka riippuivat siellä naulassa seinällä.

Shannon puhutteli toista kahdesta jäljelläolevasta palvelijattaresta. Stanford oli nähty sinä aamuna; tyttö, joka oli päästänyt Dickin sisään, sanoi nähneensä Stanfordin varastohuoneessa vähän ennen salapoliisin saapumista, ja siinä olivatkin kaikki tiedot, jotka Dick kykeni saamaan. Stanford oli asunut Marshaltin huoneessa siihen saakka, kunnes talon omistaja oli palannut, minkä jälkeen hän oli muuttanut tavaransa niihin huoneisiin, jotka Tongerin eläessä olivat olleet tämän hallussa.

Dick oli nähnyt nämä huoneet aikaisemmin eikä nyt löytänyt mitään, mistä hänelle olisi ollut apua. Stanfordin vaatimattomassa matkalaukussa oli ainoastaan muutamia pukukappaleita, mannermaajunien aikataulu ja joitakin toalettitarpeita.

Dick tuli jälleen alas katkerasti pettyneenä, sillä hän ei ollut saanut käsiinsä mitään, mikä olisi saattanut hänet lähemmäksi Audrey Bedfordin katoamisen arvoitusta.

Hän oli lähettänyt Steelin haavoittuneen Stanfordin vuoteen viereen antaen hänelle ohjeet, että hänen oli pysyttävä paikallaan siihen saakka, kunnes toinen mies tulisi hänen tilalleen, ja merkittävä muistiin kaikki, mitä haavoittunut puhuisi joko houraillessaan tahi tultuaan jälleen tajuihinsa, mihin mahdollisuuteen sairaalan viranomaiset eivät olleet valmistautuneet. Heti kun Dick oli laatinut raporttinsa tästä uudesta tapahtumasta, hän ajoi Middlesexiin, missä hänet päästettiin siihen yksityisosastoon, johon Stanford oli otettu. Steel seisoi vuoteen vieressä pitäen silmällä tajutonta miestä.

"Hän tietää, missä tyttö on", sanoi kersantti.

"Onko hän puhunut?" kysyi Dick nopeasti.

"Ainoastaan unissaan; kun hänelle annettiin huumausainetta, ennenkuin kuulaa ryhdyttiin poistamaan, huusi hän: 'En tahdo sanoa teille, missä hän on!'"

"Se ei ole paljoa; luultavasti hän luuli puhuvansa minulle. Täältä ei ole saatavissa mitään."

Hän seisoi epävarmana Middlesex-sairaalan portailla tuntien olevansa lyöty mies ja ihmetellen, mille tielle hänen nyt olisi käännyttävä. Hän ei voinut uskoa, että Audrey oli Lacyn talossa — mahdotonta oli, että hänet olisi viety salaperäiseen taloon, jonka jokainen huone oli milloin tahansa tarkastettavissa. Niin Dick päätteli, ja täsmälleen samalla hetkellä Audrey Bedford juoksi kiljuen käytävää pitkin, ja hänen jäljessään mr Malpasin peloittava hahmo.