XVI

Shannon yrittää Malpasin luokse.

"Mrs Lidderley!" sanoi Marshalt hitaasti. "Millainen nainen hän oli?"

"Hän oli pieni olento." Tongerin silmät olivat kiintyneet hajamielisen näköisinä salapoliisiin. "Mutta voimia hänellä totisesti oli!"

Marshaltilta pääsi helpotuksen huokaus.

"Pienikö? Silloin hän oli petturi. Luultavasti hän tunsi Lidderleyt. Viimeksi, kun sain tietoja Etelä-Afrikasta, oli mrs Lidderley hyvin sairas." Hän katsoi tiukasti palvelijaansa. "Sinähän tunsit Lidderleyt, Tonger?"

"En tuntenut mrs Lidderleytä. Se vanhapoika meni naimisiin sen jälkeen, kuin olimme lähteneet Kapkaupungista", sanoi Tonger, "jos se on Julius Lidderley, ketä tarkoitatte. Joka tapauksessa heitin sen naisen ulos."

"Kysyitkö hänen osoitettaan — missä hän asui?"

"Kuka minä olen, että kysyisin jonkun juopuneen naisen osoitetta?" kysyi Tonger otsaansa rypistäen. "Ei, Lacy…"

"Mr Marshalt, tuhat tulimmaista!" karjaisi toinen.. "Kuinka monta kertaa minun täytyy sanoa sinulle, Tonger?"

"Se pujahti ulos", sanoi toinen hämmentymättä.

"Seuraa sitten sen esimerkkiä", murisi Lacy Marshalt ja paukahdutti oven kiinni palvelijansa perästä, joka ei osannut osoittaa hänelle asiaankuuluvaa kunnioitusta.

"Tuo mies raivostuttaa minut äärimmäisyyksiin saakka", sanoi hän. "Hän on ollut palveluksessani niin monia vuosia, ja on kylläkin totta, että me olimme 'Lacy' ja 'Jim' toisillemme entisaikaan, ja se tekee asian vaikeammaksi. Minusta tuntuu kauhean typerältä, kun minun täytyy vaatia häntä osoittamaan minulle hieman kohteliaisuutta, mutta te näette itse, kuinka tavattoman nolostuttava tuo vilkas mr Tonger voi olla."

Dick nauroi. Hän oli ollut näytelmän huvitettuna katselijana. Tonger oli tyyppi, jonka hän oli tavannut aikaisemmin toisissa talouksissa — lempikoira, jota kellään ei ole sydäntä hävittää sen ikävistä ominaisuuksista huolimatta.

"Mitä Malpasiin tulee", jatkoi Marshalt, "niin minä en tiedä hänestä mitään. Hän voi olla, ja luultavasti onkin, joku, jonka liikavarpaille minä olen astunut johonkin aikaan elämässäni, mutta jos minun on palautettava mieleeni kaikki siihen luokkaan kuuluvat henkilöt, niin saisin epäillä ainakin sataa ihmistä! Tiedättekö ehkä, millainen hän on näöltään?"

"En ainakaan niin paljoa, että voisitte hänet siitä tuntea", sanoi Dick. "Ainoa asia, minkä tiedän, on, että hän on vanhahko mies ja hyvin ruma ja että hän antoi eräälle kabarettilaulajattarelle tehtäväksi häiritä teitä, mikä tehtävä minusta tuskin näytti maksavan vaivaa, jollei teillä ole jotakin erikoista vastenmielisyyttä kabarettilaulajattaria kohtaan."

Lacy Marshalt asteli edestakaisin suuressa salongissa kädet selän takana ja leuka rintaa vastaan painettuna.

"Koko asia on minusta selittämätön", sanoi hän ottaen uutiset vastaan kylmäverisemmin, kuin Dick oli odottanut, "ja voin vain kuvitella, että olen joskus kauan sitten loukannut Malpasia niin kovin, ettei hän voi antaa sitä anteeksi. Miksi ette mene hänen puheilleen, kapteeni Shannon?" kysyi hän ja lisäsi nopeasti: "On rohkeata minun puoleltani tehdä teille ehdotuksia! Mutta olen utelias saamaan selville, kuka tämä herrasmies on."

Mutta Dick Shannon oli jo omasta puolestaan tehnyt päätöksen käydä katsomassa salaperäistä mr Malpasia, joten Marshaltin ehdotus oli tarpeeton.

Tonger oli odottamassa hallissa, kun hän tuli ulos, ja avasi hänelle ulko-oven.

"Tuleeko joku joutumaan pinteeseen?" kysyi hän hilpeästi. "Meillä on keittäjätär, jota ilman voisimme olla. Tulkaa jonakin päivänä maistamaan hänen piirakoltaan!"

Dick meni ulos Portman Squarelle nauraa hykertäen. Hän kulki viereisen talon ovelle ja katseli kiiltäviä ikkunoita. Tämä ei ollut hänen ensimmäinen käyntinsä kummallisen mr Malpasin asunnolla, mutta hän ei ollut koskaan ennen pyrkinyt keskustelemaan tämän kanssa. Hän etsi soittokelloa, ei löytänyt sitä ja koputti ovea. Ei kuulunut mitään vastausta. Hän koputti lujemmin ja hätkähti, kun aivan hänen korvansa vierestä kuuluva ääni kysyi: "Kuka siellä?"

Hän katseli ympärilleen ymmällään. Ketään ei näkynyt kahtakymmentä metriä lähempänä, mutta kuitenkin tuo ääni… Ja sitten hän huomasi sisäänkäytävän pylväässä olevan, ristikon peittämän aukon ja löysi arvoituksen ratkaisun. Tämän ristikon takana oli kovaääninen puhelin.

"Minä olen kapteeni Richard Shannon Scotland Yardista ja tahtoisin puhutella mr Malpasia", sanoi hän kohdistaen sanansa näkymättömään kojeeseen.

"Ette saa!" murisi ääni, ja Dick kuuli heikon raksahduksen.

Dick koputti uudelleen, mutta vaikka hän odotti viisi minuuttia, ei mikään ääni puhunut hänelle enää pylväästä, ja ovi ei antanut perään hänen koettaessaan työntää sen auki. Täytyi olla jokin keino päästä kosketuksiin tämän miehen kanssa, ja hänen ensimmäisenä tehtävänään oli tutkia puhelinluettelo. Malpas-nimistä henkilöä ei kuitenkaan esiintynyt Portman Squaren asukkaiden joukossa, ja hän palasi asuntoonsa jonkin verran nolostuneena. Päivä ei kuitenkaan ollut kulunut tuloksettomasti. Hän oli tavannut Repaleprinsessan — ei enää repaleisena — ja tiesi, mistä tämä oli löydettävissä. Dick Shannon oli päättänyt, että hän löytyisi, ja löytyisi niin usein, kuin hän voisi käydä hänen luonaan sopivaisuussääntöjä loukkaamatta.