XXXII.

Kirje.

Kaikista sanomalehdistä antoi Globe Herald täsmällisimmän selonteon edellisen illan tapahtumista:

"Kymmenen minuutin kuluessa eilen illalla ammuttiin kuoliaaksi senaattori Lacy Marshalt Etelä-Afrikasta, samalla kuin hänen ruumiinsa vietiin pois, ja hänen uskottu kamaripalvelijansa murhattiin, murhaajan ollessa ilmeisesti sama henkilö. Ensinmainittu näistä murhenäytelmistä tapahtui A. Malpasin, yksinäisen ja tunnetun miljoonamiehen, talossa Portman Squaren varrella. Malpas, tavoiltaan omituinen mies, on kadonnut, ja poliisi etsii häntä.

"Globe Herald’in kokoamat tiedot rikoksesta muistuttavat enemmän lukua jostakin Edgar Allan Poen teoksesta kuin selostusta tapahtumasta, joka sattui Lontoon hienossa kaupunginosassa eilen illalla. Viisi minuuttia vailla kahdeksan etsivän poliisin komissaari Shannon saattoi miss Audrey Bedfordia, Malpasin sihteeriä, Portman Squaren n:oon 551. Miss Bedford oli luvannut klo 8 tavata kadonneen miehen, ja mr Shannon, joka oli tehnyt useita tuloksettomia yrityksiä päästäkseen Malpasin puheille, arveli nyt saaneensa tilaisuuden päästä tähän niin huolellisesti vartioituun taloon. Nyt tiedetään, että huoneiston ovet ja ikkunat olivat varustetut sellaisilla laitteilla, että ne aukenivat ja sulkeutuivat sähkövirran avulla, ja että Malpas voi kovaäänisten puhelimien välityksellä keskustella kaikkien taloon pyrkivien kanssa näiden näkemättä häntä. Täsmälleen kello kahdeksan ovi aukeni, ja miss Bedford ja komissaari astuivat sisään taloon. Varmaa on, että Malpas oli tähän aikaan saapuvilla, sillä tulijat kuulivat ja tunsivat hänen äänensä. Miss Bedford oli parhaillaan koputtamassa vanhan miehen yksityishuoneiston ovea, kun sisältä kuului kaksi laukausta. Saatuaan oven auki mr Shannon näki Lacy Marshaltin kuolleen ruumiin makaavan Malpasin lukuhuoneen lattialla…"

Sitten seurasi jokseenkin luotettava kertomus kaikesta, mitä myöhemmin oli saatu selville.

"Poliisi on saanut ratkaistavakseen melkein käsittämättömän arvoituksen, tai oikeastaan sarjan arvoituksia, jotka tässä lyhyesti mainittakoon.

"1) Kuinka tuli Marshalt erakon huolellisesti vartioituun taloon, joka erakko, niinkuin tiedetään, vihasi häntä ja jota Marshalt pelkäsi niin kovin, että oli palkannut yksityisetsiviä suojelemaan häntä vanhan miehen juonitteluilta? Selvää on, että kuolleella miehellä on täytynyt olla jokin hyvin voimakas vaikutin, joka sai hänet tulemaan tähän salaperäiseen taloon.

"2) Millä tavalla Lacy Marshaltin ruumis vietiin murhan jälkeen pois n:osta 551?

"3) Kuka murhasi Tongerin, kamaripalvelijan, ja mistä syystä? Poliisin teoria on, että murhaaja on mies, jota tämän kauhean verityön uhrit ovat kumpikin loukanneet yhtä suuresti.

"4) Missä on Malpas, ja onko hänkin joutunut hämäräperäisten rikollisten käsiin?"

Dick luki selostuksen ja antoi hiljaisessa mielessään tunnustuksen reportterin kirjoittaman kuvauksen paikkansapitävyydelle. Selostuksesta oli kuitenkin jäänyt pois eräitä kohtia, ja siitä hän oli kiitollinen.

Kello kymmenen hän kuulusteli Marshaltin keittäjätärtä, lyhyttä ja paksua keski-ikäistä naista, johon edellisen illan tapahtumat eivät olleet tehneet niin järkyttävää vaikutusta kuin Marshaltin muuhun henkilökuntaan.

"Mihin aikaan mr Marshalt meni ulos?" oli hänen ensimmäinen kysymyksensä, ja keittäjätär kykeni antamaan hänelle täsmällisen tiedon.

"Puoli kahdeksan, sir. Kuulin ulko-oven paukahtavan, ja Milly, joka on ensimmäinen sisäkkö, meni ylös keittiöön luullen, että se oli mr Tonger, joka oli tullut takaisin. Arvaten sitten, että ovessakulkijan oli täytynyt olla isäntä, hän meni lukuhuoneeseen ja huomasi, että mr Marshalt oli mennyt."

"Oliko täällä sattunut minkäänlaisia selkkauksia?"

"Tarkoitatteko mr Tongerin ja mr Marshaltin välillä?" Keittäjätär pudisti päätään. "Ei, sir. Vaikka he melkein aina riitelivät keskenään, mr Tonger ei ollut niinkuin tavallinen palvelija; hän tunsi mr Marshaltin niin hyvin, että palvelustytöt toisinaan kuulivat hänen sinuttelevan häntä. He olivat erittäin hyviä ystäviä."

"Söikö Tonger ateriansa keittiössä?"

"Ei, sir, ne vietiin aina ylös hänen huoneeseensa. Hänellä oli oma huoneisto yläkerroksessa, erillään palvelijain asunnoista. Me nukuimme talon takaosassa; hänen huoneensa olivat aukion puolella."

Dick silmäsi muistikirjaansa aikaisemmin merkitsemiään kysymyksiä.

"Oliko Tonger kohtuullinen? Tarkoitan, joiko hän ollenkaan?"

Keittäjätär epäröi.

"Viime aikoina hän käytti koko paljon väkijuomia", sanoi hän. "Aikaisemmin minä tavallisesti lähetin hänen lounaansa ja päivällisensä mukana ylös vettä tai sitruunamehua, mutta parina viime viikkona hän otti huoneeseensa huomattavia määriä väkijuomia, vaikka minä en koskaan nähnyt niiden tekevän häneen sen pahempaa vaikutusta."

Nainen kertoi Dickille hiukan enemmän, kuin mitä tämä tiesi tai oli epäillyt. Hänen täytyi saada tavata Audrey ja nähdä, voisiko tämä täyttää jonkin avonaiseksi jääneen kohdan.

Audrey oli syömässä myöhästynyttä aamiaistaan hotellin ruokasalissa, jossa sillä hetkellä oli vain vähän muuta yleisöä, kun Dick tuli näyttämölle.

"Odotin kello kahteen viime yönä ja sitten, kun te ette tullut, menin nukkumaan."

"Järkevä tyttö", sanoi Dick. "Lupasin tulla tapaamaan teitä, mutta minulla oli tuskin hetkeäkään vapaata aikaa. Oletteko lukenut kaiken siitä?" sanoi hän luoden silmänsä lehteen, joka oli kokoontaitettuna Audreyn lautasen vieressä.

"Kyllä", sanoi Audrey rauhallisesti. "Ne näyttävät tehneen koko joukon huomioita, joihin muun muassa kuuluu sekin seikka, että minä olin teidän mukananne."

"Minä kerroin sen heille", sanoi Dick. "Ei ollut saavutettavissa mitään salaamalla teidän läsnäolonne. Muistatteko tämän?"

Hän asetti Audreyn eteen paperiarkin. Se oli kirje, joka oli löytynyt Malpasin huoneesta.

"Tämä on minun käsialaani", sanoi Audrey heti. "Luulen sen olevan yhden niistä kirjeistä, jotka kirjoitin puhtaaksi mr Malpasille."

"Ettekö muista, mikä niistä? Voitteko palauttaa mieleenne sen sanamuodon?"

Audrey pudisti päätään.

"Ne olivat kaikki minulle merkityksettömiä, ja minä kirjoitin ne puhtaaksi koneellisesti." Hän rypisti kulmiaan ajatellen. "Ei — se ei ollut mikään tavallisuudesta poikkeava kirje. Useimmat niistä olivat hiukan arvoituksellisia. Mistä olette saanut tämän?"

Dick ei tahtonut järkyttää häntä, joten hän jatkoi keskustelua vastaamatta kysymykseen.

"Onko Malpasilla jokin toinen talo? Oliko jossakin kirjeessä jotakin viittausta mahdolliseen kätköpaikkaan?"

"Ei mitään", sanoi Audrey ja kysyi sitten äkkiä: "Mitä minun on tehtävä niille rahoille, jotka hän antoi minulle?"

"Teidän on parasta pitää ne, kunnes hänen perillisensä ilmestyy", sanoi Dick välinpitämättömästi.

"Mutta eihän hän ole kuollut, vai mitä?" kysyi Audrey säikähtyneenä.

"Hän tulee olemaan kuollut seitsemän viikon kuluttua siitä päivästä, jolloin saan käsiini sen vanhan paholaisen", vastasi Dick.

Hän kysyi Audreylta vielä kerran, millaiseksi tämä muisti sen vanhan miehen ulkonäön, ja kirjoitti muistiin siitä saamansa kuvauksen. Se oli sama mies, jonka kasvot hän oli nähnyt kattoikkunan läpi!

"Hän on jossakin Lontoossa, luultavasti talossa Portman Squaren varrella. Se talo on täynnä mahdollisia kätköpaikkoja."

Siellä oli ainakin kaksi sellaista kätköpaikkaa, joita hän ei tietänyt. Jos hän olisi löytänyt toisen niistä, niin Portman Squaren arvoitus ei olisi ollut enää mikään arvoitus.