V.

Slick — filosofi.

"Ei se ole mitään", sanoi Shannon tarkastaen rikkoutunutta likasuojusta.

"Yhteenajoko?" kysyi Steel, hänen apulaisensa.

"Niin — vieläpä varsin miellyttävä. Suorastaan paras kaikista!"

He menivät kapeaan käytävään, josta päästiin Dick Shannonin asuntoon.

"Ei, en ole odottanut kauan", sanoi Steel, kun Dick aukaisi arkihuoneensa oven. "Tiesin teidän tulevan takaisin tänne. Tapasitteko Bognorin miehen?"

"Kyllä — sain hänestä jotakin valumaan suostuteltuani häntä hiukan. Steel, tiedättekö mitään rouva Eltonin sukulaisista?"

"En ole edes tietänyt, että hänellä on sukulaisia" sanoi toinen.

"Ehkäpä Slick tietää. Olen pyytänyt hänet tänne kello kuudeksi. Tahtoisinpa tietää, onko tyttö päässyt onnellisesti perille kaupunkiin?"

"Kuka?" kysyi toinen hämmästyneenä, ja komissaari hämmentyi hetkiseksi.

"Ajattelin… erästä", sanoi hän kömpelösti ja vaihtoi puheenaihetta. "Onko ruumis tunnettu?": kysyi hän.

Steel pudisti päätänsä.

"Mies oli ulkomailta, luultavasti Etelä-Afrikasta", sanoi hän. "Hänellä oli jalassa buurien keskuudessa hyvin suositut veltshoen-saappaat, ja hänen massissaan oleva tupakka on varmasti Magaliesbergiä. Mikään muu tupakka ei ole samanlaista. Hän on ehkä ollut Englannissa muutamia viikkoja, vaikka toiselta puolen on todennäköistä, että hän on aivan äsken tullut maihin. Buluwayo ja Balmoral Castle saapuivat viime viikolla, ja kaikesta päättäen hän tuli toisessa niistä. Itse asiassa ne ovat ainoat laivat, jotka ovat tulleet Etelä-Afrikasta kahden viime viikon aikana. Tiesikö Bognorin mies mitään kuningattaren jalokivistä?"

"Ei mitään. Hän sanoi, että Elton oli riitautunut hänen kanssaan jokin aika sitten, eikä heillä ollut mitään yhteisiä asioita. Pääasiassa puhe oli, niinkuin on tavallista tällaisissa tapauksissa, vertauksia ja metaforeja. Varasta ei voi koskaan saada sanomaan lapiota lapioksi."

Hän seisoi tuijottaen ajatuksissaan pöytään, ja sitten:

"Luultavasti hänen sisarensa oli häntä vastassa?"

Steel räpytti silmiään.

"Kenen sisar, sir?" kysyi hän, ja tällä kertaa Dick Shannon nauroi.

"Varmasti hän oli", sanoi hän jatkaen ajatuksenjuoksuaan. "Joka tapauksessa hänen piti estää hänet tulemasta Curzon Streetille ja ohjata hänet johonkin hotelliin."

Valo koitti Steelille.

"Nyt ymmärrän, te puhutte Eltonista?"

"Puhun Eltonista -", myönsi kapteeni Shannon, "ja eräästä toisesta. Mutta se toinen ei ole teille mielenkiintoinen. Onko talo vartioitu?"

"Eltoninko? Kyllä. Meidän on ollut meneteltävä hyvin varovaisesti, sillä Elton on ovela veijari."

Dick puri huultaan.

"Mitään ei tapahdu, ennenkuin neljännestä vailla kymmenen, jollen ole suuresti erehtynyt. Silloin Suomen kuningattaren kaulaketjut lähtevät Curzon Streetiltä, ja minä tahdon henkilökohtaisesti seurata niitä niiden määräpaikkaan, koska tahdon hyvin pielelläni tavata joukkueen viidennen jäsenen, joka, niinkuin luulen, on ulkomaalainen."

"Entä sitten?" kysyi Steel, kun hän keskeytti.

"Sitten minä otan kiinni Dora Eltonin. Ja juuri sitä minä olen odottanut pitkän, pitkän aikaa."

"Miks'ei Bunnya?" kysyi Steel, ja Dick hymyili.

"Bunnylla on yllin kyllin rohkeutta: annan hänelle siitä tunnustuksen. Vaatii aavistamattoman suurta rohkeutta kulkea Lontoon halki varastettu omaisuus taskussaan ja tietoisena siitä, että puolet kaupungin poliiseista pitävät asianomaista silmällä, Se ei sovi Bunnylle, Ei, hänen vaimonsa tekee sen tempun."

Hän katsoi kelloaan kärsimättömästi ja otti sitten aikataulun kirjoituspöydältään.

"Oletteko lähdössä jonnekin?" kysyi Steel hämmästyksissään.

"En", kärsimättömästi. "Katson, mihin aikaan hänen junansa saapuu."

Hän käänteli lehtiä, minkä jälkeen hänen sormensa juoksi alas erästä sareketta pitkin, sitten hän katsoi jälleen kelloaan, aivankuin olisi unohtanut, mitä jo oli nähnyt.

"Hän saapui puoli tuntia sitten. Ihmettelen…"

Myöskin Steel ihmetteli. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt Dickiä sellaisessa mielentilassa. Mutta kaikki selitykset teki mahdottomiksi mr Slick Smithin saapuminen. Hän tuli ilman epäröintiä, hyvin hillitty, siististi puettu mies, jonka sileät kasvot, välkkyvät silmät ja kallis sikari ilmoittivat hänen elävän rauhassa maailman kanssa. Hän nyökkäsi Steelille ja sai myötämielisen irvistyksen vastaukseksi. Vasta kun Steel oli poistunut, tuli Dick asian ytimeen.

"Pyysin teitä tulemaan, Slick, kysyäkseni teiltä neuvoa. Kaulaketjut varastettiin sittenkin."

"Niin olen nähnyt aamulehdistä", sanoi Slick "vaikka en kovin suuresti luotakaan aamulehtiin Omasta puolestani pidän parempana iltapäivällä saatavaa toisintoa; iltalehdillä ei ole aikaa kaunistella uutisia, vaan ne ilmestyvät niissä miedontamattomina."

"Elton oli siinä mukana, eikö totta?"

Slick kohotti kulmakarvojaan.

"Saatatte minut hämmästymään", sanoi hän kohteliaasti. "Hyvänen aika! Mr Eltonko? Hän on viimeinen henkilö maailmassa, jota voisi epäillä näpistelystä."

"Jätetään kaunistelut ja käydään suoraan asioihin", sanoi Dick työntäen whiskypullon vieraansa puolelle pöytää. "Mitä tiedätte mrs Eltonista?"

"Mitä ihastuttavin nainen! Mitä suloisin nainen! Kuitenkin olisi liioittelua sanoa hänen sielunsa olevan valkoista, neitseellistä lajia. En epäile tunnustaa, että kun ajattelen sieluja yleensä, niin minusta on parempi, että ne ovat hienosti värjättyjä, rose du barri, eau de nil — mitä hyvänsä, paitsi ei sitruunaa."

"Mikä hän oli ennen naimisiinmenoaan?"

Slick kohautti olkapäitään.

"Juorupuheet ja häväistysjutut ovat minusta inhoittavia", sanoi hän haluttomasti. "Kaikki, mitä tiedän hänestä, on, että hän oli hyvä nainen, mutta huono näyttelijätär. Luulen hänen menneen naimisiin Eltonin kanssa tehdäkseen hänestä paremman miehen. Niin monet parhaista naisistamme tekevät sillä tavalla."

"Ja onko hän onnistunut?" kysyi Shannon ivallisesti.

Jälleen mr Smith kohautti olkapäitään.

"Kuulin tuonottain, että Elton kannattaa innokkaasti kieltolakia. Onko se merkki parannuksesta? täytyy olla, luulen minä."

Hän kaatoi lasiinsa runsaan annoksen whiskyä ja antoi seltteriveden sihisten valua sen päälle sifonista.

"Juomista ei voi puolustaa millään tavalla, olipa sitten kuinka terävä tahansa. Voidaan sanoa: Mutta minähän ryyppään kohtuullisesti: pitäisikö minun oikeuksiani rajoittaa sen vuoksi, että tuo kauhea maustekauppias juo itsensä juovuksiin ja lyö vaimoaan? Mihin minä vastaan: Englannissa on viisikymmentätuhatta alle kuuden kuukauden ikäistä pienokaista, pienokaista, jotka olisivat lapsellisen iloisia saadessaan kauniin, kirkkaan partaveitsen leikkikalukseen. Ja te voisitte antaa jokaiselle niistä partaveitsen, kapteeni, ja enintään yksi viidestäkymmenestätuhannesta leikkaisi poikki nuoren kurkkunsa. Täytyykö meidän silloin kieltää näitä muita neljääkymmentäyhdeksäätuhatta ja riistää niiltä ilo ja onni leikkiä parranpoistajalla, koska yksi pienokainen on tuhmuuksissaan leikannut päänsä poikki? Kyllä, sir, meidän täytyy. Terve järki sanoo meille, että mikä on tapahtunut yhdelle, voi aivan yhtä hyvin tapahtua kaikille viidellekymmenelletuhannelle. Puhunko viisauden sanoja? Puhun. Kiitoksia: — maljanne!"

Hän maiskutteli huuliaan hyväksyvästi.

"Vähintään kaksikymmentä vuotta vanhaa. Olisipa kaikki whisky tällaista, niin tapahtuisi vähemmän itsemurhia."

Dick katseli häntä tarkkaan ollen täysin selvillä siitä, että hän tahtoi hienotunteisesti siirtää keskustelun uudelle uralle.

"Onko hänellä sisarta?"

Mr Smith tyhjensi loput lasistaan.

"Jos hänellä on", sanoi hän, "niin Jumala häntä auttakoon!"