VIRASTAEROTTAMINEN.
Reading edition
Saatuaan marraskuun alkupäivinä Svinhufvudin kirjeen, jossa tämä kieltää prokuraattorinviran haltijan laillisuuden, päätti Kasanskij ryhtyä vastatoimenpiteisiin Svinhufvudin suhteen. Kirjelmässään Viipurit hovioikeuden kanneviskaalille 9.11.1914 hän kerto tapahtumasta yksityiskohtaisesti ja sanoi m.m.:
»Tutkiessani tätä asiaa olen havainnut että kihlakunnantuomari Svinhufvud on tahallaan virkaansa toimittaessaan edelläkerrotulla tavalla rikkonut, ja on täten virkavirhettä arvosteltaessa mielestäni pidettävä raskauttavana asianhaarana sitä että kihlakunnantuomari Svinhufvud ei ole ainoastaan jättänyt noudattamatta minun lakiin perustuvaa pyyntöäni vaan menettelyllään myöskin viivyttänyt sen asian tutkimista ja ratkaisua, jota varten alussa mainittu lyhennysote oli tarpeen.»
Kaiken edelläolevan johdosta kehoittaa prokuraattori Kasanskij kanneviskaalia ensitilassa Viipurin hovioikeudessa vaatimaan Svinhufvudin langettamista rangaistukseen rikoslain 40 luvun 20 §:n 2 kohdan nojalla.
Samana päivänä kuin Kasanskij lähettää kirjelmän Viipurin hovioikeuden kanneviskaalille, kääntyy hän myös kirjelmällä Viipurin hovioikeuden puoleen, jolle samoin selittää Svinhufvudin menettelyn ja pyytää hovioikeutta viipymättä vaatimaan häneltä Osipoffin asiaa koskevan lyhennysotteen ja lähettämään sen prokuraattorinvirastolle.
Nämä toimenpiteet osoittavat, että menettely Svinhufvudia vastaan on ainakin näennäisesti muodostumassa »lainmukaiseksi». Mutta ennenkuin Viipurin hovioikeuden kanneviskaali ehtii ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin, saa asia jo uuden käänteen. Kirjelmässään 11.11.1914, siis pari päivää Viipurin hovioikeudelle lähetettyjen kirjeiden päiväyksen jälkeen, prokuraattori Kasanskij ilmoittaa tapahtumasta myös kenraalikuvernööri Seynille selittäen samalla toimenpiteensä asian johdosta. Mutta kenraalikuvernööri ei haluakaan odottaa asian ratkaisua Viipurin hovioikeudessa, vaan päättää 13.11.1914 erottaa Svinhufvudin virastaan.
Tehtyään päätöksensä Svinhufvudin erottamisesta kääntyi kenraalikuvernööri vielä samana päivänä kirjelmällä senaatin puoleen pyytäen sitä ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin päätöksen toimeenpanemiseksi ja Lappeen tuomiokunnan tuomarinviran täyttämiseksi lain säätämässä järjestyksessä.
Seuraavana päivänä, 14.11.1914, kenraalikuvernööri ilmoitti venäjänkielisessä kirjelmässä myös prokuraattorille Svinhufvudin erottamisesta.
Ennenkuin kenraalikuvernöörin erottamispäätös joutuu Svinhufvudin käsiin, kiertää se noin viikon ajan virastosta toiseen ollen tarkan käsittelyn alaisena senaatissa, Viipurin hovioikeudessa ja Viipurin läänin kuvernöörinvirastossa.
* * * * *
Kenraalikuvernöörin päätöksestä ja viranomaisten välisestä kirjeenvaihdosta ja neuvotteluista ei Svinhufvudilla ollut edeltäkäsin varmaa tietoa. Lähetettyään vastauksensa Kasanskijlle hän oli jäänyt mielenkiinnolla odottamaan sen seuraamuksia. Kahteen viikkoon ei ollut kuulunut mitään, mutta jo samana päivänä; jolloin hänet erotettiin, sai hän puhelimitse kuulla siitä apulaisenaan, hovioikeudenauskultantti Toivo Tapanaiselta. Tämä istui silloin Valkealan käräjiä ja oli saanut eräältä tuttavaltaan Helsingissä tiedon kenraali kuvernöörin päätöksestä. Viikkoa myöhemmin, 20.11.1914, palatessaan Lappeen käräjiltä, joilla oli ollut mukana seuraamassa poikansa Yngven ensimmäisiä tuomarintehtäviä, sai Svinhufvud virallisen ilmoituksen, erottamispäätöksen, jonka kenraalikuvernööri Seyn oli antanut ja joka kuului seuraavasti:
»Keisarillisen Suomen Senaatin Prokuraattorin toimituskunnalle osoittamassaan kirjelmässä kuluvan lokakuun 31 p:ltä (u. 1.) N:o 518 on Lappeen tuomiokunnan tuomari Pehr Evind Svinhufvud rohjennut mitä jyrkimmässä ja häikäilemättömimmässä muodossa kieltää sekä tammikuun 20 p:nä 1912 Armossa vahvistetun lain voimassaolon Suomessa, joka laki koskee Venäjän alamaisten saattamista oikeuksissaan yhdenvertaisiksi Suomen kansalaisten kanssa, että myöskin Hänen Keisarillisen Majesteettinsa vallasta ja Hänen Majesteettinsa Keisarin korkeimmanomakätisesti allekirjoittamalla julistuksella tapahtuneen senaattori Kasanskijn nimityksen laillisuuden Keisarillisen Suomen Senaatin Prokuraattorin virkaan. Kieltäytyen takaperoisten mielipiteidensä vuoksi tunnustamasta hra Kasanskija lailliseksi Prokuraattoriksi, on Svinhufvud tällä verukkeella sen lisäksi julennut olla noudattamatta hänen täysin laillista vaatimustaan, jonka oli aiheuttanut välttämättömyys soveltaa erääseen vankiin nähden helmikuun 21 p:nä 1913 annettua Korkeimmanomakätisesti allekirjoitettua Armollista asetusta armonosoituksista väestölle Romanovin Hallitsijahuoneen 300-vuotisen Hallituskauden johdosta. Svinhufvudin täten osoittama avoin ja julkea epäkunnioitus ja tottelemattomuus lakeja, Korkeimman Vallan käskyjä ja niin korkeassa asemassa olevaa henkilöä vastaan, kuin Senaatin Prokuraattori on, osoittaa ilmeisesti, että valtakunnallisen järjestyksen ja oikeudenkäytön etujen vuoksi ei Svinhufvudia enää käy suvaitseminen valtion palveluksessa yleensä ja tuomarinvirassa eritoten.
Tähän katsoen määrään minä 6 artiklan nojalla toukokuun 20 (kesäkuun 2) p:nä 1904 (Suomen Suurir. asetusk. N:o 35) annetussa Armollisessa asetuksessa siitä, että sotajoukkojen hallinnosta sodassa ja linnoitusten hoidosta annettujen asetusten sekä sotatilaan julistettuja paikkakuntia koskevain säännösten vaikutus ulotetaan Suomenmaahan: että Lappeen tuomiokunnan tuomari Pehr Evind Svinhufvud eroitetaan nykyisestä virastaan.»
Hovioikeuden lähettämässä liitekirjeessä ilmoitettiin samalla, että hovioikeudenauskultantti Toivo Elias Tapanainen oli määrätty hoitamaan viransijaisuutta tuomiokunnassa ja että hovioikeudenauskultanteille Elias von Hertzenille ja Yngve Svinhufvudille aikaisemmin annetut määräykset käräjien istumisesta jäivät edelleen voimaan.
* * * * *
Erottamisestaan Svinhufvud kertoo:
‒ Ennenkuin sain Bonsdorffilta vastaustakaan, tuli jo tieto, että Seyn oli sotalakien nojalla erottanut minut virastani. Erokirja oli lähetetty Viipurin hovioikeuteen määräyksellä, että se lähetetään sieltä edelleen minulle.
Hertzen, joka oli määrätty istumaan Luumäen käräjät, ilmoitti heti, ettei hän tällaisilla määräyksillä rupea niitä istumaan. Olin nimittäin jo aikaisemmin hovioikeudelta pyytänyt ja saanut Hertzenille virkamääräyksen istua Luumäen käräjät. Kun nyt oli tullut toinenkin määräys, jonka mukaan Hertzenin olisi pitänyt Tapanaisen sijaisena istua mainitut käräjät, ilmoitti Hertzen, ettei hän voi istua niitä, koska jälkimmäinen määräys oli laiton ja voitaisiin luulla, että hän sen perusteella ryhtyisi virkaa toimittamaan. Minä myönsin, että hän oli oikeassa ja päätin itse istua nuo käräjät.