MAANVILJELYSPUUHISSA.

Eipä näyttänyt tulevan loppua maanpakolaisuudesta enemmän kuin sodastakaan. Kuukaudesta toiseen jatkui vain yhtä ja samaa Siperiassa-oloa. Silloin Dietrich ehdotti eräänä päivänä, että ryhdyttäisiin maanviljelyspuuhiin.

Näistä puuhista Svinhufvud kertoo:

— Alkutalvella 1916 ostimme poliisilaitokselta itsellemme hevosen. Se oli koko lailla vahva ja hyvä, vaikka vähän ontuikin, ja maksoi vain 12 ruplaa. Saksalainen Dietrich oli mukana sitä ostamassa, ja hän sen otti myös hoitoonsa. Hän oli maanviljelijä Itä-Preussista, jossa hänellä oli pieni talo kotipuolessaan, vaikka hän pääasiassa hoiti vuokraamiansa kreivi Tyshkevitshin tiloja Liettuassa. Hän oli komea, pitkä ja harteva sekä puhui yhtä hyvin liettuaa kuin saksaa.

Ostimme torilta reenpohjan, johon hän laittoi siivet ja muut lisät, niin että se saatiin ajettavaan kuntoon. Kärrytkin hankittiin ja samoin tietysti valjaat.

Ajoimme hevosellamme milloin missäkin ja kuka milloinkin. Saksalaiset, ja varsinkin Dietrich, käyttivät sitä paljon. Sillä oli kesällä kaunis, kellertävä karva, mutta talvella pakkasen vaikutuksesta se kasvoi niin, että karvat törröttivät kuin pystykorvakoiran.

Eivät Siperian aroilla hevoset yleensä suurissa hinnoissa olleet. Hyvät työhevoset maksoivat 15—25 ruplaa. Eivät ne tosin »orloffareita» olleet, mutta vankkoja stepin hevosia. Siksipä Heinonenkin tuli sinne nahkoja ostamaan.

Kesällä 1916 ruvettiin Dietrichin ehdotuksesta suunnittelemaan maanviljelystä. Vuokratuinkin pieni maa-ala stepiltä, noin 5 virstan päässä Kolyvanista. Sinne laittoi Dietrich itselleen pienen asumuksen riu'uista, risuista ja turpeista ja muutti sinne parin saksalaisen kanssa asumaankin. Kun maa vuokrattiin »otets» Stepanilta, eräältä papilta, annettiin asumukselle sen mukaan nimeksi »Villa Batjushka». Siellä kynnettiin omalla hevosella ja viljeltiin kauraa ja vehnää ja siellä kasvatettiin myös kaaleja, lanttuja, kurkkuja ja herneitä.

Kävimme siellä pastorin ja rouvan kanssa pari, kolme kertaa hevosella. Minä kävin kyllä jalkaisinkin siellä toisinaan. Sinä kesänä kuivuus Kolyvanin seuduilla vaivasi viljelyksiä, ja meidän maatalouttamme sitä enemmän, kun myöhänlaisesti päästiin kylvämään. Sitten tuli vielä aikainen syksy, niin ettei kaura oikein tahtonut valmistua. Tulos maanviljelyksestämme ei näistä syistä ollut erikoinen. Kun syksyllä jako toimitettiin, minä sain kuitenkin aika ison säkin vehnää, jonka pitkä Hoffmann juuri ja juuri jaksoi kantaa. Myin sen Annanoffille, kun sieltä lähdin. Taloudellinen puoli yrityksestä ei siis ollut kehuttava, mutta virkistävä ja mielenkiintoinen puuha se oli.

* * * * *

Pastorinrouvan päiväkirja kertoo Dietrichin maanviljelyspuuhista:

4.5.1916. — Svinhufvud ja Dietrich ottivat Benitan mukaansa matkalle muutaman virstan päähän kaupungista, missä ovat erään venäläisen papin pellot, joita Dietrich ryhtyy viljelemään.

26.5.1916. — Iltapäivällä Svinhufvud lähti Dietrichin pelloille noin 5 kilometrin päähän täältä. Minä olin vähän huolissani, kun hän lähti juuri pahimpaan helteeseen. Dietrich tarjosi hänelle ruokaa ja saattoipa hänet hevosella takaisinkin. Svinhufvud toi mukanaan suuren joukon kasveja, osaksi jo »prässättyinä».

13.7.1916. — Heti ruokapöydästä noustuamme tuli Dietrich sopimuksen mukaisesti hakemaan meitä kaikkia luokseen »Villa Batjushkalle». Hänelle oli suuri pettymys, että asessorinrouva ja Benita olivat matkustaneet pois.

Hän oli järjestänyt kaiken hurmaavasti. Eräässä teltassa odotti meitä valkoisella liinalla mitä herkullisimmin katettu pöytä. Meille oli suuri yllätys teltan taakse asetettu gramofoni, joka yht'äkkiä soitti kauniin marssin ja useita kauniita lauluja. Tuntui niin eurooppalaiselta, että aivan unohti Siperian.

Ne kolme nuorukaista, jotka olivat jääneet Dietrichille uskollisiksi, näyttivät hyvin hauskoilta. Luulen, että ne olisivat hyvin mielellään pyörähtäneet Benitan kanssa.

20.8.1916. — Dietrich lähetti hevosella hakemaan meitä »Villa Batjushkalle». Mukana olivat myös Hoffmannit ja Beauvais't. Jälleen soitti gramofoni ja nuoriso tanssi. Luettiin, puheltiin, pidettiin päivällislepoa ja haettiin kukkia, kukin halunsa ja mielensä mukaan.