RATKAISEVIA PÄIVIÄ.

Luettuaan kenraalikuvernöörin erottamispäätöksen oli Svinhufvud heti selvillä siitä, että hän kaikesta huolimatta tulisi jatkamaan virkansa hoitamista, vieläpä istumaan itse Luumäen syyskäräjät, joiden istumisen hovioikeus hänen omasta pyynnöstään jo aikaisemmin oli määrännyt Hertzenin tehtäväksi. Senpä kai viranomaisetkin aavistivat, koska Viipurin läänin kuvernööri 18.11.1914 lähetti kaikille Lappeen kihlakunnan nimismiehille seuraavansisältöisen kirjeen:

»Samalla kun Teille tiedoksenne ilmoitetaan, että Suomen Kenraalikuvernööri on lokakuun 31 (marraskuun 13) päivänä 1914 antamallaan päätöksellä eroittanut virasta Lappeen tuomiokunnan tuomarin, hovioikeudenasessori Pehr Evind Svinhufvudin, käsketään Teitä, jos asessori Svinhufvud tämän jälkeen ryhtyisi joihinkin tuomarinvirkaan kuuluviin tehtäviin sanotussa tuomiokunnassa, estämään hänet niitä suorittamasta ja siitä heti minulle ilmoittamaan.»

* * * * *

Pari päivää erottamisensa jälkeen, 22.11.1914, Svinhufvud lähetti Viipurin hovioikeudelle postitse seuraavan vastauksen:

»Viipurin läänin Kuvernöörin toimenpiteestä olen saanut Keis. Hovioikeuden kirjelmän 17 p:ltä tätä kuuta N:o 2249 ynnä sen mukana jäljennöksen Suomen Kenraalikuvernöörin päätöksestä samaa kuuta, jossa Kenraalikuvernööri, perusteeksi mainiten »Armollista asetusta» 2 p:ltä kesäkuuta 1904 m.m. sotatilaa koskevain säännösten ulottamisesta Suomenmaahan, lausuu erottavansa allekirjoittaneen Lappeen tuomiokunnan tuomarinvirasta. Kirjelmässään Keis. Hovioikeus sen ohessa antaa minulle tiedoksi, että Keis. Hovioikeus on määrännyt Hov. ausk. Toivo Elias Tapanaisen toistaiseksi hoitamaan mainittua tuomarinvirkaa.

Oikeusjärjestykseemme kuuluvan ikivanhan periaatteen mukaan, joka on ilmilausuttu m.m. 21 p:nä helmikuuta ja 3 p:nä huhtikuuta 1789 annetussa Yhdistys- ja vakuutuskirjassa, voidaan tuomareita erottaa virastaan ainoastaan laillisen tutkimuksen ja tuomion kautta. Sellaista tutkimusta tässä ei ole tapahtunut eikä laillista tuomiota annettu. »Armollinen asetus» sotatilaa koskevain säännösten ulottamisesta Suomeen ei ole syntynyt siinä järjestyksessä kuin Suomen perustuslaissa säädetään; se ei ole mikään laki Suomessa. Kenraalikuvernöörin tuohon »asetukseen» nojautuva päätös on siis laiton ja pätevyyttä vailla. Samasta syystä se määräys, jolla Keis. Hovioikeus on antanut Auskultantti Tapanaisen tehtäväksi toistaiseksi hoitaa Lappeen tuomiokunnan tuomarinvirkaa, on pätevyyttä vailla.»

Samanaikaisesti lähetti myös Hertzen oman ilmoituksensa siitä, ettei hän tule istumaan Luumäen käräjiä, koska Svinhufvudin erottaminen oli laiton teko.

* * * * *

Saatuaan kuulla Svinhufvudin kirjeestä lähetti Viipurin läänin kuvernööri heti kenraalikuvernöörille salaiseksi merkityn venäjänkielisen kirjeen, jonka hänen »erityisten» asiainsa esittelijä Anatol Aleksandroff laati ja jossa hän ilmoitti m.m.:

»Tämän johdosta minä uudelleen kirjeessä kaikille Lappeen tuomiokunnan nimismiehille tehostin, että he eivät missään tapauksessa saa sallia Svinhufvudin jatkaa tuomarintointaansa, ja jos hän omavaltaisesti ilmaantuisi oikeussaliin hoitaakseen tuomarintehtäviään, on heidän poistettava hänet ja passitettava Viipurin lääninvankilaan. Jos Svinhufvudilla todella on niin paljon rohkeutta, että panee täytäntöön kirjeessään Hovioikeudelle lausumansa uhkauksen, niin luulisin tarkoituksenmukaiseksi karkoittaa hänet johonkin keisarikunnan etäiseen kuvernementtiin, mikä toimenpide on kokonaan Teidän Ylhäisyytenne toimivaltaan kuuluva.»

Kerrottuaan sitten myös Hertzenin kirjeestä lausuu kuvernööri lopuksi:

»Millä tavalla Hovioikeus tulee suhtautumaan näihin Svinhufvudin ja Hertzenin röyhkeihin mielenosoituksiin, on toistaiseksi tietämätöntä, mutta tulen minä siitä tiedon saatuani heti ilmoittamaan Teidän Ylhäisyydellenne.»

* * * * *

Kun maan sanomalehdissä julkaistiin uutinen Svinhufvudin virastaerottamisesta, herätti se suuttumusta kaikkialla. Muutamia ystäviä saapui Kotkaniemeenkin puristamaan Svinhufvudin kättä. Niinpä kävivät hänen luonaan autolla Viipurista käsin pankinjohtaja Johannes Lundson ja varatuomari Severin Avellan. Niinikään kävi hänen luonaan uudelleen vapaaherra Adolf von Bonsdorff. Hänen käynnistään Svinhufvud kertoo:

— Silloin tuli Bonsdorff uudelleen Kotkaniemeen. Jo ensimmäisellä kerralla täällä käydessään hän oli esittänyt, että tulisin Helsinkiin ja rupeaisin yhdessä hänen kanssaan puuhaamaan saksalaisella linjalla. Minulle oli kuitenkin silloin kasaantunut niin paljon töitä ja olin niin kiinni tuomiokuntani hoidossa, etten päässyt lähtemään. Kun nyt oli tullut tieto, että Seyn oli antanut minulle eropassin, tuli Bonsdorff taas ja sanoi:

»Nyt sinä joudat!»

Selitin hänelle, etten ole vieläkään ihan valmis, sillä en aio totella Seynin käskyjä, ennenkuin hän väkivalloin ajaa minut pois virasta. Sitten kun se tapahtuu, olen kyllä valmis lähtemään. Mutta Bonsdorff vastasi:

»Se on turhaa härkäpäisyyttä vain sinun puoleltasi! Eihän ole mitään käytännöllistä hyötyä vastaanponnistelemisesta, sillä kyllä ryssät kuitenkin ajavat sinut pois, kun ovat kerran eropassinkin antaneet!»

Ja hän jatkoi:

»Tule nyt vain Helsinkiin; koetetaan päästä yhteistoimintaan saksalaisten kanssa, ja siihen sinua tarvitaan mukaan!»

Vastasin hänelle, ettei se ihan vielä sovi.

Minä olin näet ollut jo niin kauan ryssien vastustuspuuhassa, että minun piti jatkaa loppuun saakka. Velvollisuuteni oli seisoa paikoillani viimeiseen asti. Olin muillekin saarnannut, ettei saa lähteä, jos viranomaisilta tulee laiton erokäsky.

Sanoin siis Bonsdorffille, että jos minä nyt jätän virkani, voidaan sanoa, etten ole seurannut omaa oppiani, vaan jättänyt virkani heti kun käsky tuli. Eihän Bonsdorff ollut tyytyväinen päätökseen, mutta niine hyvineen erottiin. Lupasin kyllä tulla mukaan, kun ryssät ensin ajavat minut virastani, ja sovittiinkin, että sitten ryhdytään vetämään vahvasti samaa köyttä.

Samanaikaisesti kuin viranomaiset neuvottelivat Svinhufvudin erottamisesta, julkaistiin maan sanomalehdissä uusi venäläistyttämisohjelma, joka julkeudessa ylitti kaikki aikaisemmat sortomääräykset ja toteutettuna olisi saattanut maan kaikki virastot venäläisen valvonnan alaisiksi ja tehnyt siten täydelleen lopun Suomen autonomiasta. Tämä uusi suunnitelma oli Korevon komitean työtä, jossa istuivat maamme pahimmat viholliset. Sen 38 pykälää sisälsivät, paitsi määräyksiä Suomen posti-, tulli- ja rahalaitoksen hävittämisestä, myöskin täydellisen suunnitelman yliopiston, koulujen ja rautatien venäläistyttämiseksi. Niinikään sisältyi siihen erityisiä toimenpiteitä yhdistyksiä, kokouksia ja sanomalehtiä vastaan sekä virkamieskuntamme venäläistyttäminen ja paikallistuomioistuinten asettaminen Pietariin vastarinnan murtamiseksi.

Tämä ohjelma julkaistiin samaan aikaan kuin Venäjän armeija oli aloittanut suuren hyökkäyksensä Puolan kautta Saksaan ja oli matkalla Berliiniä kohden. Tuntui kuin Venäjän natsionalismi olisi nyt aloittanut myös lopullisen sotamarssinsa Suomeen ja pyrkinyt kaikin emoin muuttamaan maamme venäläiseksi kuvernementiksi.

* * * * *

Maanantai-iltana marraskuun 23 p:nä Svinhufvud istui teepöydän ääressä perheensä keskellä tietämättä mitään niistä neuvotteluista, joita viranomaiset kävivät hänen kohtalostaan. Mutta ilmassa tuntui kuitenkin aavistusta myrskyisistä tapahtumista. Olihan tärkeimmät ja kiireimmät työt saatettu kuntoon kaiken varalta, ja matkatavaratkin käräjiä varten oli laitettu valmiiksi. Huomennahan oli vaikeneva se päivä, jolloin Luumäen jännityksellä odotetut käräjät alkaisivat, käräjät, jotka Lappeen tuomiokunnan tuomari tulisi itse istumaan ryssien eropasseista välittämättä.

* * * * *

Suuri oli Venäjän valta marraskuun tapausten pelästyttämässä maassamme. Täyttyihän Suomi vain täyttymistään venäläisellä sotaväellä. Joka yöhän luikersi Pietarista pitkiä sotilasjunia kuin käärmeitä yli rajan.

Ja kaikkea tätä suurta valtaa tultaisiin huomenna uhmaamaan — ilman aseita.