MAAILMANSOTA.
Reading edition
Suomessa olivat katseet viimeisinä vuosina ennen maailmansotaa suunnattuina tiukasti vasten Venäjää, jonka yltyvää intoa oikeuksiemme hävittämiseksi seurattiin tuskan tuntein ja jota vastaan kaikki voimat koottiin. Aseeton oikeustaistelumme oli niin vallannut mielemme, ettemme kuulleet todellisten aseitten kalsketta Euroopasta, missä poliittiset ja taloudelliset ristiriidat olivat kärjistyneet sodan partaalle. Niinpä yllättikin maailmansota koko kansamme, joka elokuun alkupäivinä oli aloittanut viljankorjuun.
Helsingissä sammuivat valot, ja omituinen tuskallinen pimeä peitti kadut. Heikot lyhdyt näyttivät sinisten lasiensa lävitse tietä öisinkin, mutta syksyn pimetessä muuttuivat niiden valot yhä oudommiksi. Raitiotievaunut tuntuivat tulevan kadunkulmien takaa kuin jostakin maan alta. Niiden kimeä soittokin kuului kummallisen hiljaiselta, aivankuin ne olisivat pelänneet, että se olisi kantanut sotanäyttämölle. Kivitalot seisoivat pimeinä kuin vankilain muurit, ja niiden ikkunain edessä riippuivat mustat verhot. Hätääntyneitä ihmisiä kiiruhti kaduilla peläten joka hetki laivasto- ja ilmahyökkäyksiä. Rautatientorilla seisoi öisin ihmisiä pitkissä jonoissa odottamassa vuorojaan pakeneviin aamujuniin.
* * * * *
Vapaaherra Adolf von Bonsdorffille, Svinhufvudin parhaimmalle ystävälle, maailmansota ei ollut aavistamaton. Jo edellisenä vuonna Kotkaniemessä käydessään hän oli ennustanut suuren kansaintaistelun olevan lähellä. Hän teroitti mieliin sitä, mitenkä tarpeellista meidän olisi jo edeltäkäsin valmistautua tuleviin tapahtumiin. Sodan syttyessä olisi kaikki voimat keskitettävä saksalaisten avustamiseen ja sitä tietä pyrittävä kokonaan irti Venäjästä.
Kun maailmansota vuotta myöhemmin virisi kuin kulovalkea yli Euroopan, kiiruhti Adolf von Bonsdorff heti ensimmäisten sodanjulistusten jälkeen kirjoittamaan Svinhufvudille kirjeen, jossa hän peitetyin sanoin esitti toistamiseen ajatuksensa yhteistoiminnasta Saksan kanssa saapuen kohta senjälkeen henkilökohtaisesti asiasta neuvottelemaan.
* * * * *
Adolf von Bonsdorffin käynneistä Kotkaniemessä Svinhufvud kertoo:
— Muistelen, että Bonsdorff jo vuotta ennen maailmansotaa kävi kerran täällä Kotkaniemessä ja otti puheeksi tulevan sodan. Hän kertoi, että saksalaiset käyvät jo vähän vakoilemassa ja tutkimassa, minkälaiset olot täällä ovat ja kuinka täällä voisi menestyksellisimmin toimia. Bonsdorff sanoi jo silloin, että meidän pitää auttaa oikein voimakkaasti saksalaisia, jos sota vain tulee. No, siitä oltiin yksimielisiä, että kunhan vain apua jostakin saadaan, niin kyllä ryssät ajetaan pois. Ne olivat jo rikkoneet niin paljon meitä vastaan, että meidän lakiemme mukaan ne olivat menettäneet kaikki oikeutensa tähän maahan.
Sodan alussa Bonsdorff kirjoitti kirjeen, jossa hän puhui jänisjahdista. Kun oli sensuuri, piti käyttää vertauksia. Minä ymmärsin kirjeen hyvin ja vastasin, että tuuma on oivallinen. Sitten tuli Bonsdorff tänne Kotkaniemeen. Muistan, kuinka me kävelimme tuolla Hovin raiteilla ja peltojen puolella ja neuvottelimme yhdessä näistä asioista.
Oli puhetta siitä, että täällä pitäisi ryhtyä toimintaan saksalaisten hyväksi. Jos vain voitaisiin, ja sikäli kuin voitaisiin, pitäisi pyrkiä myös aktiivisempaan osanottoon maailmansotaan. Mutta siihen aikaan ei vielä ollut kuitenkaan mitään tietoa mahdollisuuksista.