JÄÄKÄRIEN LÄHETTI.
Reading edition
Joulukuussa 1915 jääkäripataljoonan lähetin Aarne Sihvon oleillessa Helsingissä pidettiin osakunnittain lukuisia salaisia kokouksia, joissa miehiä kehoitettiin lähtemään mukaan Saksaan harjoittelemaan ja taistelemaan jääkäreitten riveihin. Näihin aikoihin istuivat ravintolassa eräänä iltana jääkäriliikkeen innokkaat toimihenkilöt, Yrjö Ruuth, Harry Backberg ja Martti Eklund. Illan mittaan muistui heidän mieleensä kaukana Siperiassa oleva Pehr Evind Svinhufvud. He tiesivät ja luottivat siihen, että vaikkeivät toiset vanhemman polven miehet heidän pyrkimyksiään ymmärtäisikään, niin ainakin Svinhufvud seisoisi heidän takanaan.
— Mutta lähetetäänpä mies Siperiaan kertomaan hänelle puuhistamme!
Tämä ajatus tuli aivan yht'äkkiä mieleen ja sai innostuksen nousemaan. Kohta joulun jälkeen asettui Yrjö Ruuth asiasta neuvotteluihin Kai Donnerin kanssa, ja ajatus toteutettiin: Martti Eklund lähetettiin tervehtimään Svinhufvudia. Sitä ennen kertoi Kai Donner yksityiskohtaisesti Eklundille jääkäriliikkeen viimeisistä vaiheista, erityisesti jääkäreitten oloista Saksassa, josta hän itse hiljattain oli palannut. Hän antoi myös Siperiaan lähtevän tiedustella Svinhufvudilta — ja tämä oli yksi matkan kaikkein tärkeimpiä tehtäviä —, hyväksyikö hän jääkärien toiminnan. Täten tahdottiin saada Svinhufvudin siunaus asialle.
* * * * *
Martti Eklundin käynnistä Kolyvanissa Svinhufvud kertoo:
— Tammikuun alkupäivinä vuonna 1916 tuli Martti Eklund sinne. Hän oli entinen apulaiseni, ja hänet olivat nuoret jääkäriliikkeen miehet vartavasten lähettäneet minua tervehtimään sekä katsomaan, miten siellä Siperiassa elettiin ja kuinka tultiin toimeen. Minä muistan, että oli sunnuntai, ja me olimme kaikki Radziminskilla syömässä, kun hän tuli sisään. Minulla ei ollut aavistustakaan hänen tulostaan, sillä siitä ei ilmoitettu edeltäkäsin. Hän jäi muutamiksi päiviksi Kolyvaniin, ja oli hauskaa puhua hänen kanssaan.
Hän kertoi tarkemmin, kuinka asiat täällä kotimaassa olivat, ja minä tiedustelin lisäksi niin tarkkaan kuin voin, mitenkä kukin täällä eli. Muistan, että hän kertoi erikoisesti jääkäriliikkeestä, mikä oli jo ollut vuoden hyvässä käynnissä. Olin kyllä vähän rivien välistä sanomalehdistä lukenut, että jotakin siellä oli tekeillä, sillä venäläiset lehdet puhuivat hyvin suuttuneessa äänilajissa suomalaisten suhtautumisesta sotaan. Mutta venäläiset eivät tietysti ilenneet suoraan sanoa, että suomalaisia oli mennyt Saksaan tappelemaan heitä vastaan. Eklundilta sitten sain kuulla jääkäriliikkeestä, ja se ilahdutti minua suuresti, että täällä kotona oltiin toiminnassa eikä istuttu kädet ristissä. Samalla sain kuulla, että yleinen mieliala Suomessa oli edelleen päättävästi Saksan puolella ja venäläisvastainen. Kaikki toivoivat vain kotona, että venäläiset saisivat vahvasti selkäänsä. Sain kuulla myöskin, että Adolf von Bonsdorff, Rafael Erich ja Samuli Sario olivat menneet Saksaan, ensin tosin tiedustelemaan ja tunnustelemaan vain maaperää. Mutta sitten oli tullut heille sana, ettei kannatakaan palata kotimaahan, sillä viranomaisilla oli jo jotakin vihiä heidän toimistaan. Muita yksityiskohtia ja nimiä en muista hänen kertoneen.
Eklund oli muuten hyvin sopiva mies tulemaan sinne, sillä hän oli nuori ja vahva aktivisti ja osasi venättä koko lailla. Vanhempaa miestä oli vaikea sinne lähettää, sillä oli hyvin epävarmaa pääsikö sieltä pois ollenkaan.
* * * * *
Pastorinrouvan päiväkirjassa on 10 p:nä tammikuuta 1916 lyhyt merkintä suomalaisen vieraan oleskelusta Kolyvanissa:
»Svinhufvud ja hänen ystävänsä ovat olleet paljon yhdessä ulkosalla kävelemässä eli toisin sanoen me olemme jättäneet heidät yksikseen, koska heillä varmaankin on paljon sanottavaa toisilleen.»
Mutta samana tammikuun päivänä, jolloin Svinhufvud ja Eklund kävelivät yhdessä kaukaisessa Siperiassa ja jolloin Svinhufvud sai ensimmäisen kerran kuulla jääkäreiden taistelusta, sattui eräs toinenkin pieni merkkitapaus kansamme historiassa. Silloin, samana päivänä, seisoi kaukana Saksanmaalla lähes tuhatpäinen miesjoukko, suomalainen jääkäripataljoona 27, täysissä varusteissa ja suorissa sotilaallisissa rivistöissä kuunnellen tarkkaan komentajansa majuri Bayerin miehekästä puhetta. Samalla kuin pataljoonalle ilmoitettiin silloin uudet upseeriylennykset, esitti majuri Bayer ensimmäisen kerran julkisesti ajatuksen suomalaisen jääkäripataljoonan lähettämisestä rintamalle taistelemaan pirua ja ryssää vastaan.
Tästä puheesta ja näistä taistelusuunnitelmista eivät Svinhufvud ja Eklund silloin, Kolyvanin katuja mittaillessaan, tietäneet mitään, mutta he aavistivat varmasti, että kosto tulee, sillä miekka vaappui jo Venäjän kotkan ympärillä, näkymättömissä vielä, mutta silti minä hetkenä tahansa valmiina rautaiseen lyöntiin. Tuntui kuin sydän olisi täyttynyt rajattomasta ilosta ajatellessa, että viimeisetkin siteet Venäjään katkeavat ja että venäläisten kanssa neuvotellaan tulevaisuudessa, niinkuin monet vuosisadat sitten, vain raudalla ja tulella.