RYSSÄNPAPPI.

Tymskojen kylän sielunpaimen luuli — niin kertoo Donner — Suomen olevan Englannissa, ja tämän käsityksensä mukaisesti hän sanoi Donneria engelsmanniksi. Eivät siis ainakaan maantieteen tuntemuksessa papin tiedot olleet kovin laajat. Ennen maailmansotaa ja Svinhufvudin saapumista Tymskojeen esiintyi pappi myötäänsä juovuksissa. Eräänä päivänä hän oli mitä sameimmassa humalassa toikkaroinut Donnerin työhuoneeseen, tupertunut kumoon ja nukahtanut autuaalliseen uneen. On hyvin selitettävissä, millä tavalla tällainen esiintyminen vaikutti sivistymättömiin ja pimeydessä vaeltaviin ihmisiin. Maailmansodan sytyttyä tapahtui papin esiintymisessä muutos parempaan, sillä viinojen saanti muuttui hyvin vaikeaksi. Mutta siitä huolimatta katsoi pappi velvollisuudekseen ainakin silloin tällöin katsella maailman menoa pullon lasien lävitse. Ja kun valtion viinat loppuivat, ryhtyi pappi itse valmistamaan puolukkamehusta ja sokerista hyvää likööriä.

Tymskojen papilla oli sentään muitakin harrastuksia kuin viina. Paitsi papillisten tehtäviensä suorittamista, kirkkoslavonian popottamista ja kuvien kumartelemista oli hän oppinut soittamaan sitraa ja esiintyi hän juhlissa usein soittimineen.

* * * * *

Tymskojen papista Svinhufvud kertoo:

— Pappi pani puolukkamehuun sokeria ja käytti sitä. Kun olimme papin luona ensimmäisen kerran vieraissa, niin hän tarjosi sitä ja selitti, että se on seisonut vain kymmenen päivää. Mutta kyllä siinä kuitenkin oli jo vähän alkoholia. Sitä pappi sitten aina ryyppäsi, niinkuin piti tarpeellisena ja kohtuullisena. Hän oli alkuaikoina sangen siivo mies. Vasta pääsiäisenä näimme hänet oikein päissään. Silloin oli ukko-parka hyvin rähjäisessä kunnossa. Hän kävi talosta taloon siunaamassa pyhäinkuvia ja ruokaa, ja joka paikassa tarjottiin viiniä ja muuta hyvää. Kun tuli viimeisen talon vuoro, ruokalan, jossa juuri olimme päivällisellä, ei hän enää pysynyt oikein pystyssä. Tässä kunnossa ollessaan hän pyysi meidät päivällisillekin, mutta eihän siitä tietysti tullut mitään, kun ukko oli aivan humalassa. Lukkari sitävastoin oli raitis mies ja hoiti pappia tämän kulkiessa ympäri kylää pyhällä toimituksellaan.

* * * * *

Venäjän papeista yleensä kuuli Svinhufvud Siperiassa pari hauskaa juttua. Niistä hän kertoo:

— Siihen aikaan kuin venäläiset summakaupalla kastoivat virolaisia kreikkalaiskatoliseen uskoon, joutui kerran eräs talonpoika todistajana korkean oikeuden eteen. Kun talonpojalta vannottamisen takia kysyttiin hänen uskontoaan, syntyi oikeuden ja hänen välillään seuraavanlainen keskustelu:

»Mitä uskontoa olette!»

»En tiedä!»

»Kuinka se on mahdollista!»

»Kas, asia on vähän erikoinen!»

Ja niin kertoi talonpoika, että hän oli päässyt jo kasvamaan pientareita pinkovaksi pojannaskaliksi, kun ryssänpappi tuli kylän asukkaita kastamaan. Kun tämä toimitus tuntui hänestä hyvin vastenmieliseltä, piiloutui hän isoon leivinuuniin. Papin tullessa taloon ei poikaa saatu mitenkään uunista ulos. Silloin tarttui äiti poikansa housuihin ja koetti vetää, mutta housut jäivät käteen ja poika uuniin. Nyt tuli ryssänpappikin uunin luo ja tuumi vain yksinkertaisesti:

»Vsjorovnoo» — »yhdentekevää!»

Ja niin otti pappi vettä ja pirautti sitä pojan takalistolle äidin pitäessä jalasta kiinni. Pappi luki määräaikansa ja sillä oli kastaminen selvä.

Kerrottuaan tämän sanoi talonpoika:

»Korkea oikeus saa nyt itse ratkaista, mihin uskontoon minä kuulun!»

* * * * *

Svinhufvud kertoo edelleen:

— Kerran, Siperian-aikani myöhemmässä vaiheessa, tutustuin erään venäläisen perheen luona hyvin vapaamieliseen pappiin. Oli paastoaika ja olimme parhaillaan syömässä mainitun perheen luona makkaraa ja muuta kiellettyä ruokaa, kun pappi rouvineen ja kälyineen näkyi astelevan ovelle. Hyvin pian vaihdettiin tietysti paastoruoat tilalle. Päivällisen päätyttyä lähtivät papin naiset pois, mutta pappi itse jäi vielä istumaan. Naisten lähdettyä sanoi pappi ensimmäiseksi:

»Nyt makkarat pöytään!»

»Mutta nythän on paastoaika!»

»En minä semmoista — ja nje takoi durak!»

Ja niin tuotiin kielletyt ruoat jälleen pöydälle ja Pappi söi hyvällä ruokahalulla.