JOULU 1915.
Reading edition
Talviaurinko hopeoi hankia. Tuulet ovat vaiti. Suuret puhtaat värit, sininen ja valkoinen, hallitsevat taivasta ja maata.
Keskipäivän auringossa odottaa talvireki Basilnikoffin asuntoportaiden edessä ja vie Svinhufvudin, Hörschelmannin ja Dietrichin metsään joulupuuta hakemaan. Tunnit vierivät ja vierittävät auringon mukanaan taivaanreunaan, mutta sitä ennen on kaunein puu kirvestetty reenpohjaan, ja sen neulasien pistellessä kasvoja ja käsiä kiiruhtaa reki takaisin kaupunkiin.
* * * * *
On jouluaatto. Aurinko on juuri sanonut viimeiset jäähyväisensä ja hämärä kutonut ensimmäiset verkkonsa. Silloin sulkeutuu asunnon ovi. Valmiiksi koristettu joulukuusi jää ihmeissään yksin odottamaan. Mutta sen koristajat ja hakijat, mukanaan pastorinrouva, kiiruhtavat hämäriä, lumisia katuja huopatossuissa ja turkeissa, viettämään joulua niiden kanssa, joille aurinko ei ole hymyillyt. Heille on pastori Tallinnassa asuvan serkkunsa avulla saanut järjestetyksi joulukuusen ja joululahjoja, ja yhteistä lahja-avustusta on myös Svinhufvud omilla varoillaan tukenut. Monena päivänä on pastori harjoitellut kotonaan mieskuoroa, jonka joululauluillaan piti tehdä joulusta todellinen joulu. Olisipa pastori pitänyt heille joulusaarnankin, mutta siihen ei poliisimestari antanut lupaa. Jo muutamia päiviä ennen joulua oli tämä kutsunut Svinhufvudin ja pastorin luokseen ja ilmoittanut heille, että he saavat kyllä mennä mukaan juhlaan, mutta eivät saa esiintyä puhujina siellä.
Saksalaiset Siperian vangit asuivat kylmissä parakeissa yhteen ahdettuina. Aineellisesti monella heistä tuskin oli huonompaa kuin kotona Saksassa sodan jaloissa olisi ollut, mutta henkisesti oli heille tuskallista, kun heidän täytyi pysyä toimettomina ja kun eivät he voineet auttaa isänmaataan sen suuressa kamppailussa.
* * * * *
Harmaassa, suuressa parakissa seisoo juhlallisena joulupuu risteineen. Kynttiläin tuttu valo ilmoittaa joulusta, suuresta rauhan juhlasta, keskellä kauheinta sotaa. Moniin kymmeniin kasvoihin leviää iloinen hymy. Mieleen muistuvat omat kodit, ne joulut, jolloin ilo oli todellinen eikä ahdistuksen murtama. Kun joululaulut kaikuvat valtaisina sävelinä, kuoron laulamina ja pastorin johtamina, silloin unohtuu, ainakin hetkeksi, kohtalon kovuus. Laulujen vaiettua jaetaan joululahjat, ja jokainen saa paketin tupakkaa.
* * * * *
Kun kotona joulukynttilät on sytytetty ja joululaulut kantavat korviin omissa huoneissa, muistuu Lappeen tuomiokunnan tuomarin mieleen jouluaatto Tymskojessa vuosi sitten. Silloinhan ei ollut edes joulukuusta, vain setripuun oksa, ja elämä tuntui paljon murheellisemmalta. Eilenkin nukkui silloin sairaana vuoteellaan. Nyt oli läsnä hyviä ystäviä, joulukuusi ja joululaulut.
Kauan vielä kynttiläin sammuttuakin istuttiin yhdessä teepöydän ääressä. Dietrich ja Karl Friedrich Hoffmann olivat mukana koko ajan, saipa Hoffmann arvokkaan joululahjankin, turkin, jonka Svinhufvud ja Hörschelmann olivat hänelle ostaneet ja lahjoittaneet.
Ensimmäisenä joulupäivänä oma talo täyttyi vieraista, mutta toisena joulupäivänä oltiin vierailulla Fuchsin ja Dietrichin luona. Sielläkin oltiin joulukynttiläin ja laulujen ääressä.
Saksalaisia siviilivankeja kasarmissaan Kolyvanissa. Heidän luonaan Svinhufvud vietti joulun 1915.