TERVEHDYS TYMSKOJESTA.
Reading edition
Laptjeffin talosta, jonka huoneiden sanottiin talvella olevan liian kylmiä, oli syyspuolella kesää muutettu asumaan Gustshinin luo. Muutto tapahtui heinäkuun lopulla 1916, ja nyt oli asuttu uudessa paikassa jo muutama viikko. Eräänä päivänä ilmestyi yhtäkkiä taloon kaukainen vieras. Tästä vierailusta Svinhufvud kertoo:
— Eräänä kuumana elokuun päivänä, kun istuin huoneessani Gutschinilla, kurkisti joku ovesta ja kysyi:
»Saako tulla sisään!»
»Saapi», vastasin, ja huoneeseen astui vanha tuttu Tymskojesta, puolalainen Veselovski.
Sepä hauska tapaaminen! Lausuin hänet tervetulleeksi ja onnittelin, että hän oli päässyt Tymskojesta eteläisemmille maille, sekä kysyin häneltä, millä matkoilla oltiin. Veselovski selitti, ettei matka ollut niinkään hauska enää. Hän oli nimittäin karkumatkalla, ja tie oli noussut pystyyn. Nyt piti päästä takaisin Tymskojeen, mutta rahoja kun ei ollut, pyysi hän saada lainata minulta 20 ruplaa. Sitten hän kertoi, että hän oli saanut 2 viikon loman matkustaakseen Tomskiin hampaitansa korjauttamaan. Sinne tultuaan oli hän hankkinut itselleen väärän passin ja lähtenyt Novonikolajevskiin, josta oli sähköteitse tuttaviltaan Odessasta pyytänyt matkarahoja päästäkseen eteenpäin. Hän ei kuitenkaan ollut uskaltanut lähettää sähkösanomaa omassa nimessään, mutta oli koettanut laatia sen siihen muotoon, että vastaanottajat ymmärtäisivät yskän. Hän odotteli sitten vastausta viikon päivät, mutta kun ei mitään kuulunut, ja omat rahat hupenivat aivan vähiin, tuli hän Kolyvaniin, jonne viimeisillä rahoillaan vielä pääsi. Loma-aika oli kyllä jo mennyt umpeen, mutta se ei ollut niin vaarallista. Kun pisti pari ruplaa »strashnikalle» käteen, ei asiasta puhuttu mitään. Mutta ellei hän pääsisi takaisin Tymskojeen, olisi hän hukassa, ja siksi hän pyysi nyt apua. Sen hänelle heti lupasinkin ja pyysin hänet päivälliselle. Kun hän kysyi, saisiko olla meillä yötä, suostuin siihenkin, josta kaikesta hän oli minulle varsin kiitollinen. Ilmoitin tietysti asiasta pastorille, mutta hänellä ei ollut mitään Veselovskin vierailua vastaan. Sen verran solidaarisuutta piti aina olla karkoitettujen kesken.
Veselovski kertoi myös uutisia Tymskojesta. Tuttavamme elivät siellä vanhaan tapaansa, mutta ikävää elämä siellä oli. Kesällä oli olo huonompaa kuin talvella, sillä kärpäset olivat maanvaivana. Lavantauti oli paljon liikkunut kylässä ja siihen oli moni kuollut, m.m. eräs juutalainen Gutmann, jonka tuttavuuteen viime aikoina siellä jouduimme. Bischler oli joutunut jonkinlaisiin rettelöihin ja oli siirretty pieneen kylään Ket-joen varrelle. Resch oli samana kesänä karannut. Lukkari ja kansakoulunopettaja Afanasjeff olivat joutuneet sotaväkeen rintamalle.
Kolyvaniin oli Veselovski tullut jo edellisenä päivänä ja ruokapaikassa tavannut useita siellä asuvia puolalaisia. Mutta hän ei uskaltanut heille ilmoittaa oikeata nimeänsä, vielä vähemmin millä matkoilla hän oli. Veselovski oli sitten meillä yötä ja lähti seuraavana päivänä laivalla pohjoiseen. Sen jälkeen en kuullut hänestä mitään, en saanut häneltä edes kirjekorttia.