SIMBIRSK.

Heinäkuussa vuonna 1915 oli Venäjän sanomalehdissä uutisia Svinhufvudin vapauttamisesta. Siitä puhuttiin myös sekä Tomskin että Novonikolajevskin lehdissä. Uutinen tuli Svinhufvudille itselleen täydellisenä yllätyksenä. Näitä ensimmäisiä sanomalehtiuutisia seurasi kokonaisia viikkoja, ilman että asiasta saatiin mitään lopullista tietoa. Vihdoin viimein syyskuun 2 p:nä kutsuttiin Svinhufvud yhtäkkiä poliisimestarin luo. Sinne saavuttuaan hän sai odottaa ensin kokonaisen tunnin, sillä poliisimestari oli vielä nukkumassa, vaikka kello oli 12 päivällä. Odotettuaan turhaan hänet lähetettiin takaisin, sillä poliisimestaria ei saanut herättää kesken unia. Kello yhden aikaan kutsuttiin Svinhufvud uudelleen poliisimestarin luo, joka silloin ilmoitti, että hän oli saanut luvan muuttaa Simbirskin kuvernementtiin Euroopan Venäjälle. Näin supistuivat uutiset ja huhut hänen täydellisestä vapautumisestaan vain karkoituspaikan vaihtumiseen, jonka piti muka olla rangaistuksen lievennyksenä. Poliisimestarin ilmoituksen mukaan olisi Svinhufvudin tullut itse kustantaa saattajatkin Simbirskiin puhumattakaan omasta matkastaan. Saatuaan päivän miettimisaikaa meni Svinhufvud seuraavana päivänä ilmoittamaan, että hän oli päättänyt jäädä paikoilleen. Tomskin läänin kuvernöörille lähetettiin kirjallinen ilmoitus, jossa kiitettiin tarjouksesta, ja samalla pyydettiin, että hän saisi jäädä paikoilleen. Samanaikuisesti lähetti Svinhufvud Suomen sanomalehdille seuraavansisältöisen sähkösanoman, joka ei kuitenkaan koskaan tullut perille.

»Saanut virallisen ilmoituksen, että saan matkustaa poliisin valvonnan alaisena Simbirskin kuvernementtiin, kieltäytynyt.»

* * * * *

Ehdotetusta Simbirskiin siirtymisestä Svinhufvud kertoo:

— Kesällä 1915 tuli yht'äkkiä sana Kolyvaniin, että minä olen saanut luvan siirtyä Simbirskin kuvernementtiin, paikkaan, jonka sikäläinen kuvernööri ilmoittaa. Vastasin siihen yksinkertaisesti, että sinne en halua mennä. Sen piti olla jonkinlaisena lievennyksenä minulle, ja luulen, että ententen poliittiset piirit olivat sen hommanneet, sillä heitä kaiketi jonkin verran vaivasi venäläisten menettely Suomea kohtaan, jossa mieliala oli heille vähemmän suopea. Myös eduskuntaryhmien puheenjohtajat, Ahmavaara ja muut, olivat käyneet Pietarissa puhumassa puolestani.

En tahtonut lähteä Simbirskin kuvernementtiin, sillä tiesin jo, että kuta idempänä oli, sitä paremmin sai olla turvassa viranomaisten ahdisteluilta. Sitäpaitsi olisi kuvernööri voinut määrätä minulle asuinpaikan, jossa saattoi olla paljon huonommat olot kuin täällä. Neuvottelin kirjeellisesti muistaakseni myös Semeshkon kanssa asiasta. Pastorilla olisi ollut tietysti ikävä, jos minä olisin lähtenyt. Hän sanoi:

»Niin, niin, kyllä kai sinulla on parempi siellä Simbirskissä, mutta minulle tulee kovin ikävä, kun sinä lähdet!»

Selitin hänelle, että jään Kolyvaniin.

* * * * *

Simbirskin asiasta kertoo pastorinrouvan päiväkirja:

8.7.1915. — Eräässä venäläisessä sanomalehdessä huomasimme uutisen, että Svinhufvudin asemaa tullaan helpottamaan.

11.8.1915. — Svinhufvud sai klo 1/2 7 aamulla vapauttamistaan koskevan riemusähkösanoman ensimmäisestä karkoituspaikastaan Tymskojesta.

12.8.1915. — Svinhufvud ei vieläkään ole saanut mitään virallista tietoa vapautumisestaan, vaikka siitä puhutaan kaikissa sanomalehdissä. Hän on aivan sairas tästä jännityksestä, vaikka hän ulkonaisesti näyttää täysin rauhalliselta.

2.9.1915. — Svinhufvud kutsuttiin poliisilaitokselle, jossa hänen täytyi odottaa kokonainen tunti, koska poliisimestari vielä nukkui. Tunnin kuluttua kutsuttiin hänet uudelleen ja hänelle ilmoitettiin, että hän saa muuttaa Simbirskiin.

3.9.1915. — Svinhufvud kutsuttiin tänään uudelleen poliisilaitokseen, jolloin hänen täytyi tehdä päätöksensä Simbirskiin muuttamisesta. Hän kieltäytyi ja pyysi saada jäädä paikoilleen.

1.2.1916. — Poliisi kävi, kutsumassa Svinhufvudin poliisikamarille. Hänelle ilmoitettiin, että kuvernööri on nyt suvainnut vastata hänen noin 5 kuukautta sitten lähettämäänsä kirjelmään, jossa hän pyytää saada Simbirskiin matkustamisen sijasta jäädä tänne. Kuvernöörillä ei ole mitään sitä asiaa vastaan.

* * * * *

Heinäkuun lopulla pidetyssä ministerineuvoston istunnossa ehdotti oikeusministeri Hvostoff, että Svinhufvudin asemaa helpotettaisiin. Tämä ehdotus hyväksyttiin, ja sen johdosta ilmoitti maanviljelysministeri Krivoshein duuman jäsenille jo ennen avajaisistuntoa, että Svinhufvudille on päätetty antaa lupa palata kotimaahan. Duuman avajaisistunnossa 1.8.1915 pitämässään puheessa duumanjäsen Miljukoffkin viittasi Svinhufvudin vapauttamisen mahdollisuuksiin. Pari viikkoa tämän jälkeen toimeenpani eräs pietarilainen päivälehti kiertokyselyn Svinhufvudin asiassa. Lehti kertoi, että Miljukoffin duuman avajaistilaisuudessa pitämän puheen jälkeen alettiin Viipurissa, Helsingissä ja muissa Suomen kaupungeissa valmistautua ottamaan Svinhufvudia vastaan. Paljon väkeä kävi Svinhufvudin puolison luona Kotkaniemen tilalla, ja sähkösanomatervehdyksiä saapui kaikilta Suomen kulmilta. Mutta nyt on jo kulunut yli kaksi viikkoa duuman avajaispäivästä, ja mitään oleellisia todistuksia, jotka vahvistaisivat Miljukoffin sanat Svinhufvudiin nähden, ei ole vielä olemassa. Vasta näinä päivinä on Svinhufvudille lähetetty Miljukoffin puhe pikakirjoitusjäljennöksenä. On käynyt nimittäin selville, että siperialainen sanomalehdistö ei ole saanut julkaista Miljukoffin puhetta.

Vasta kuukautta myöhemmin sai Suomen sanomalehdistö tietää, että Svinhufvudin vapauttaminen olikin supistunut tarjottuun karkoituspaikan vaihtamiseen.

Lokakuun 14 p:nä julkaisi Uusi Suometar Svinhufvudin karkoitusasiasta seuraavan uutisen:

»Rjetsh julkaisee hra Gr. Semeshkon kirjeen, jossa tämä sanoo asessori Svinhufvudin kirjoittaneen hänelle, että kun hän ei kerran pääse kotimaahansa, niin hänelle on yhdentekevää, missä hän karkoitusaikansa viettää. Kirjeessään valittaa asessori Svinhufvud suurta väsymystä siitä, mitä hän on saanut kestää, ja huolestuttaa häntä myös kysymys, lähetetäänkö hänet vastoin tahtoansa nykyisestä olinpaikastaan Kolyvanista Simbirskin kuvernementtiin.»

Tämä uutinen kiersi myöhemmin kautta koko Venäjän sanomalehdistön.

Kun Svinhufvudin vapauttamisesta ei monista puuhista ja huhuista huolimatta tullut totta, kääntyi eduskunnan nuorsuomalaisen ryhmän puheenjohtaja P. Ahmavaara ryhmänsä valtuuttamana joulukuun puolivälissä ministerivaltiosihteeri Markoffin puoleen pyytäen tätä ryhtymään toimenpiteisiin, jotta eduskunnan entinen puhemies P.E. Svinhufvud saisi palata kotimaahan.

Kirjelmässä, jonka Ahmavaara henkilökohtaisesti jätti ministerivaltiosihteerille Pietarissa, lausutaan m.m.:

/# »Perustuslain nimenomaisen vakuutuksen mukaan ei tuomaria Suomessa voida virastaan erottaa muuten kuin laillisen tutkimuksen ja tuomion nojalla, ja virkatoiminnastaankin hänen on vastattava ainoastaan laillisessa tuomioistuimessa. Tästä huolimatta on maamme kenraalikuvernööri marraskuun 1 päivänä 1914 päättänyt kihlakunnantuomarin Svinhufvudin viralta pantavaksi, ja sittemmin hänet on samoin kenraalikuvernöörin määräyksestä karkoitettu maasta ja lähetetty Tomskin kuvernementtiin Venäjän keisarikunnassa.

Kansanedustaja Svinhufvudia vastaan kohdistetussa pakkotoimenpiteessä on siten menty niin pitkälle, että häneltä on, siitä huolimatta mitä Suomen laissa vangitsemisen edellytyksestä säädetään, riistetty vapaus, jopa omassa maassa oleskelemisen oikeus, jota voimassa olevan lain mukaan ei voida menettää edes rikoksen johdosta tuomioistuimen päätöksellä. Tätä pakkotoimenpidettä eivät edes nykyiset erikoisolot riitä selvittämään, sillä sen syyksi mainitut seikat, jos niitä pidettäisiinkin rangaistavina virkavirheinä, eivät ole missään yhteydessä sodankäynnin ja sen tosiasiallisten vaatimusten kanssa.

Se kohtelu, jonka alaiseksi edustaja Svinhufvud on saatettu, ja jota ei vieläkään ole oikaistu, vaikka jo toista vuotta on kulunut, on syvästi loukannut kansamme oikeudentuntoa ja herättänyt katkeruutta ja tyytymättömyyttä kaikissa kansalaispiireissä.» #/

Tämä anomus näytti ensin johtavan tuloksiin, mutta sai kuitenkin myöhemmin kenraalikuvernööri Seynin vaatimuksesta kielteisen ratkaisunsa. Asiata valaisee parhaiten »Utro Rossiin» jouluaattona 23.12.1915 julkaisema uutinen. Mainitulle lehdelle ilmoitetaan nimittäin tästä asiasta luotettavista lähteistä seuraavaa:

/# »Asessori Svinhufvudin kysymystä vaikeuttaa se seikka, ettei tässä tapauksessa voida sovelluttaa tavallista armahdusta, kosk'ei Svinhufvudia ole tuomittu mistään rikoksesta, vaan hänet on karkoitettu Siperiaan hallinnollista tietä sen vaaran takia, jota hänen toimintansa uhkaa tuottaa yleiselle rauhallisuudelle Suomessa. Kun kysymys Svinhufvudin vapauttamisesta nuorsuomalaisen puolueen anomuksen yhteydessä otettiin esille, ilmoitti Suomen korkeimman hallinnon edustaja, että hän, ottaen edesvastuun rauhan säilymisestä maassa, pitää tarpeellisena tehdä lopun suositun suomalaisen toimihenkilön vaikutuksesta maan asukkaisiin.

Kysymys Svinhufvudin palauttamisesta kävisi paljon helpommaksi, jos hallitus saisi takeita, ettei Svinhufvud päästyään takaisin tuomarinvirkaansa Viipurin lääniin rupea agiteeraamaan hallitusta vastaan. Tällaisia takeita Svinhufvud ei tietysti anna, josta syystä on hyvin vaikeata toimia hänen palauttamisekseen Suomeen ennen sodan loppua.» #/

Kohta edellämainitun uutisen jälkeen lakkaakin keskustelu Svinhufvudin vapauttamisesta, ja asia haudataan.