VANHIN BABYLONIAN VALTAKUNTA.

Kun historian valo ensimmäistä kertaa valaisee Babylonian ja Assyrian historiaa, s.o. kun vanhimmat tunnetut kirjalliset tietolähteet alkavat, näiden maiden sivistys on jo saavuttanut niin korkean kehityksen, että ajatusta huimaa sen yrittäessä tunkeutua läpi esihistoriallisen ajan pimeyden. Jo vanhimmat tunnetut tämän sivistyksen tuotteet todistavat, samoinkuin vanhimmat egyptiläiset ja kiinalaiset kulttuuriesineet, korkeata taidokkuutta, joka edellyttää pitkää aikaisempaa kehitysjaksoa. Vanhimmat muistomerkkeihin kaiverretut tekstit puhuvat samoin pitkästä kulttuurikehityksestä. Ne on nimittäin kirjoitettu nuolenpääkirjoituksella, ja se kuvakirjoitus, josta tämä kirjoituslaji on syntynyt, on tuohon aikaan jo jäänyt pois käytännöstä.

Babylonia oli vanhin ja rikkain niistä valtioista, jotka syntyivät kaksoisvirtain kerrostamalle maalle. Alkujaan oli kyllä Babylonia kuten Egyptikin ryhmä pikkuvaltioita, joista kunkin muodosti kaupunki ympäristöineen.

Babylonian historia alkoi vanhan itämaisen käsityksen mukaan maailman luomisesta. Tästä ajasta laskettuna hallitsi, vanhan perintätiedon mukaan, 10 alkukuningasta, joiden yhteenlaskettu hallitusaika oli 432 000 vuotta. Tämän ajanjakson jälkeen tuli vedenpaisumus. Ne kuninkaat, jotka sitten hallitsivat, eivät edeltäjiinsä verraten päässeet kuin pikkulapsiksi — sekin, jonka hallituskausi oli pisin, hallitsi vain 1 200 vuotta. Huono kakkonen oli hallitsija, joka temmattiin pois jo 900-vuotisen hallituksen perästä. Muuan taas aivan ennen aikaansa ajoi taivaaseen kotkalla oltuaan kuninkaana ainoastaan 655 vuotta, ja eräs vajosi äkkiä manalaan vain 100 vuoden ajan kokeiltuaan kansan hallitsemisen taitoa.

Yhtä uskottava on kertomus, kuinka erään alkukuninkaan kimppuun siinä vähän jälkeen vedenpaisumuksen kävi vieras kansa, jota johti »seitsemän veljestä, pelkkiä kuninkaita». Murhaten ja hävittäen vihollisten sotalaumat hyökkäsivät Babyloniaan. Kauhistuttavia ovat nämä soturit nähdä. »Muutamilla on raatolinnun ruumis, toisilla korpin pää. He kuuluvat kansaan, joka juo vain pilaantunutta vettä, mutta ei maistakaan raitista. 360 000 on näiden soturien lukumäärä.»

360 000 miestä Babylonian kuningas lähettää heitä vastaan, mutta ainoakaan ei palaa elävänä takaisin. Silloin hän päättää itse lähteä sotaan, ja jumalain avulla hänen onnistuu hirmuisilla loitsuilla lyödä vihollinen.

Varmastikin näissä satukuvitelmissa on historiallinen pohja, kenties babylonialaisen kaupunkiruhtinaan epätoivoinen taistelu ahdistavia barbaareja vastaan, jossa taistelussa hän lopuksi voitti, tai kenties niissä kuvaannollisesti esitetään ruton hävityksiä. Seitsemän kuningasta, jotka vuorilta syöksyvät Babyloniaan, ovat siinä tapauksessa rutonhaltioita ja henget, jotka juovat vain mädäntynyttä vettä, ovat kuolemanhenkiä. Vasta kun Babylonian kuningas nöyrtyy jumalain edessä ja virittää katumuspsalmin, tulee apu, ja ruton hävitykset taukoavat.

Samankaltaisesta esihistoriallisesta tapahtumasta, muinaisbabylonialaisen kaupungin kolmivuotisesta piirityksestä kertoo eräs toinen eepos, joka maalailevin sanoin kuvailee, kuinka epätoivo valtaa asukkaat. Paimen ei välitä laumastansa ja laivuri upottaa laivansa.

»Kuin tuskainen karja mylvii kansa, kuin pelästyneet kyyhkyset vaikeroitsevat tytöt. Kaupungin suojelusjumalat muuttuvat kärpäsiksi, jotka surisevat ympäriinsä torilla, ja hiiriksi ne muuttuvat.»

Myöhäisempien ja varmasti paljon uskottavampien tietojen mukaan Babylonian n.s. historiallinen aika ja sen ensimmäinen kuningasdynastia olisi alkanut noin 3 900 vuotta e.Kr.[119] Mutta tässäkin on paljon tarumaista. Tämän ajan historialliset tiedot kertovat sodasta ja naapurikansojen kanssa tehdyistä kauppasopimuksista, vuorikansojen hävittävistä hyökkäyksistä, kaupunkien tuhoamisesta ja muukalaisherruudesta, babylonialaisten pikku kuningasten välisistä taisteluista ja kuningasperheen keskisistä veljessodista, kuningasten ja mahtavan papiston välisestä kilpailusta sekä yrityksistä turvata kruunun valtaa peruuttamalla papiston tuloja, kanavoimisista, puutarharakennelmista, linnoitustöistä ja muista suurista rakennusyrityksistä.

Eufrat-Tigrismaat eivät olleet niin eristettyjä kuin Niilinmaa. Senvuoksi niiden historia ei ole niin yhtenäistä kuin Egyptin. Sisarusjokien välillä ja ympärillä elämä sykki paljon levottomammin kuin Niilin rannoilla.