JUOMALAULUJA.

Voisi luulla, että kansa, joka alati askarteli kuoleman valmisteluissa ajatellen hautoja ja muumioita, oli synkkää ja ilotonta sukukuntaa. Kaukana siitä! Egyptiläiset olivat päinvastoin, niinkuin useimmat aurinkoisen Välimeren kansat, iloisia ja huolettomia ihmisiä, jotka pitivät arvossa kaunista laulua tai hauskaa satua ja suruttomasti nauttivat elämästä olut- tai viinilasin ääressä.

Että vanhain egyptiläisten elämänilo purkautui myöskin juomalauluiksi, voi olla omiaan ihmetyttämään, kun tämän laatuista runoutta kernaasti ajattelee ylistykseksi viininjumalalle, jolla ei lainkaan ole palvojia nykyisen Niilinmaan alkuasukasten joukossa. Mutta tämä riippuu arabialaisesta vaikutuksesta. Muhammed kielsi näet, ankarasti uskovaisiaan juomasta rypäleen mehua. Ennen arabialaisaikaa viljeltiin ja juotiin Egyptissä paljon viiniä.[106] Varsinkin Faijumin keidas oli ihana viinimaa. Juomingeissa laulettiin harpun säestyksellä lauluja elämänilon ylistykseksi. Egyptiläisille ominainen piirre näissä juomalauluissa oli, että luotiin tausta elämän nautinnoille loihtimalla esiin edessä olevan kuoleman ajatus.

Tulee ajatelleeksi kreikkalaisten historioitsijain kertomusta, että egyptiläiset vieraspidoissaan antoivat kantaa ympäriinsä muumionkuvaa, jotta se kuolemaa muistuttaen kehoittaisi sitä voimallisemmin nauttimaan ohitsekiitävästä hetkestä. Tämä ajatus tulee erityisen selvästi esiin lauluissa, joita laulettiin vainajien väliaikaisen hautauksen jälkeen. Kuolleen omaiset viettivät silloin itse hautakammiossa hänen muistoansa juhlimalla viinein, soitoin ja lauluin. Muuan tällainen laulu merkittiin muistiin erääseen lähes neljätuhatta vuotta vanhaan kuningashautaan.[107] Se alkaa muistuttamalla vainajista, jotka lepäävät holvihaudoissaan ja joiden asunnot ovat sortuneet soraksi, aivan kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Mutta alakuloiseen mielialaan ei jääty, vaan sitten seuraa kehoituksia juuri elämän lyhyyden vuoksi nauttimaan, niin kauan kuin siihen mahdollisuutta oli:

»Ole iloinen mieleltäsi ja seuraa sydämesi toivomuksia, niin kauan kuin elät! Pane mirhamia päähäsi ja pukeudu hienoihin liinavaatteisiin! Älä vaivaa sydäntäsi, ennen kuin kuolonvalituksen päivä sinut saavuttaa! Sillä Osiris ei kuule surevien kirkunaa, eikä valitus pelasta ketään haudasta. Sen vuoksi vietä iloista päivää äläkä väsy siihen! Sillä kenenkään ei suoda ottaa hyvyyttänsä mukaansa, ja kukaan, joka on vaeltanut pois, ei ole takaisin palannut.»

On omituista pappismiehenkin haudassa tavata samanlaisia kehoituksia nauttimaan kiitävästä hetkestä. Mutta niitä tapaa kuin tapaakin. Kysymyksessä oleva hauta on Theban kuolemankaupungissa. »Vietä päiväsi riemuiten, Nefer-hotep, sinä kelpo pappi, jolla on puhtaat kädet!» kuuluu haudan seinään piirretty kehoitus! »Sekoita voidetta ja hienoa öljyä yhteen ja korista seppelein ja lootuskukin rakastettusi, joka istuu vieressäsi! Anna laulun ja soiton kaikua edessäsi! Heitä pois kaikki synkät ajatukset ja ajattele vain iloa, kunnes se päivä tulee, jolloin sinut viedään maahan, joka rakastaa hiljaisuutta.»

Molemmat nämä hauta-piirtokirjoitukset vievät itsestään ajatukset samanlaisiin Saarnaajan 9:nnen luvun kehoitussanoihin: »Olkoon vaatteesi aina valkeat, älköön voidetta pääsi päältä puuttuko! Iloitse elämästä vaimosi kanssa, jota rakastat, kaikkina turhan elämäsi päivinä, jotka hän on sinulle auringon alla antanut, kaikkina turhuutesi päivinä! Sillä se on sinun osasi elämässäsi ja vaivassasi, jolla itseäsi auringon alla vaivaat.»[108]

* * * * *

Vanhat egyptiläiset olivat kohtuullista kansaa. Mutta siitä huolimatta voivat heillekin olla tarpeen juoppoudesta varoittavat sanat. Kuten viisaudenopeista olemme nähneet, ei säästetä kauhistuttavia esimerkkejä juopuneen elämästä: miten hän puoleksi tolkuttomana, kaulassa vihreä seppele, istuu juomaveikkojensa ja häntä syleilevien naikkosten seurassa ja tyytyväisenä rummuttelee vatsaansa, mutta kun hänen pitäisi nousta ylös, hän kellahtaakin kumoon ja tahraa itsensä liejuun kuin krokodiili. Voi ymmärtää, että tällaisia varoituksia tarvittiin vastapainoksi 17:nnen hallitsijasuvun aikaisien piirtokirjoitusten kehoituksiin »juomaan, kunnes juopuu ja valmistamaan itsellensä juhlapäivä.» Eräässä uuden valtakunnan alkuajoilta olevassa hautakammiossa saamme naisen kuvan päältä lukea seuraavat sanat: »Anna minulle kahdeksantoista tuoppia viiniä! Katso, haluan juoda, kunnes juovun. Minun sisustani on kuiva kuin olki.» — Ja tämä haudassa!

Vielä enemmän hämmästyy, kun vainajien asunnoissa näkee sellaisia kuvia vieraspidoista, kuin viereisetkin uuden valtakunnan aikaiset kuvat. Kun haudan seinään on ikuistettu kuva naisesta, joka vapauttaa itsensä liiaksi nauttimastansa, niin se osoittaa, ettei tässä menossa nähty mitään sopimatonta. Toiset hautakuvat esittävät miehiä, jotka juomingeissa ovat niin päihtyneet, että heidät on kannettava kotiin.

Kirjallisuutta:

Adolf Erman, Die Literatur der Aegypter.

Henrik Schück, Världslitteraturens historia: 1 osa.

H.O. Lange, En ny visdomsbog fra det gamle Aegypten (Nordisk tidskrift 1924).

Adolf Erman, Eine ägyptische Quelle der »Sprüche Salomons» (E. Sellin’in ilmoitus Deutsche Literaturzeitungissa 1924).

Ernst Sellin, Die neugefundene »Lehre des Amen-em-ope» (Deutsche Literaturzeitung 1924).

Pehr Lugn, Ordspråksboken och Amen-em-opes vishetslära (Svensk tidskrift 1924).

Hugo Grossmann. Die neugefundene Lehre des Amen-em-ope (Zeitschrift für die alttestamentliche Wissenschaft 1924).

H.O. Lange, Egyptiska myter och sagor.

Gaston Maspero, Contes populaires de l'Égypte ancienne.

Friedrich Vogelsang, Kommentar zu den Klagen des Bauern.

W. Max Müller, Die Liebespoesie der alten Ägypter.

E.A. Wallis Budge, The literalure of the ancient egyptians (kirjallisuusluetteloineen).

Alfred Wiedemann, Die Unterhaltungslitteratur der alten Ägypter (»Der alle Orient» 1903).

Jules Baillet, Le régime pharaonique dans ses rapports avec l'evolution de la morale en Égypte.