VANHAN EGYPTIN ELINKEINOELÄMÄ.

MAANVILJELYS, METSÄSTYS JA KALASTUS.

Maanviljelystä vanhat egyptiläiset harjoittivat pääasiassa samalla lavalla kuin fellahit meidän aikanamme. Kun Niilin vesi oli laskenut pelloilta, muokattiin maata kuokalla taikka alkeellisella auralla, jota härät vetivät. Pääasiallisesti viljeltiin ohraa, vehnää ja durraa, jolla nykyisin on egyptiläisten taloudessa paljon suurempi merkitys kuin silloin. Kun talonpoika oli kylvänyt viljansa, hän päästi lampaansa tai sikansa temmeltämään pellolle ja sitten sai hän vain odottaa satoa. Kun se oli korjattu, saivat siat taasen suorittaa palvelusta, mutta nyt puinnissa. Myöskin aaseja ja nautakarjaa käytettiin polkemaan jyviä irti. Ruoskien ajettiin niitä yksitoikkoisen laulun säestyksin yli leikatun viljan.

Vihanneksia, kuten sipulia, kurkkuja ja meloneja, viljeltiin myös runsaasti, ja samoin liinaa, kuten hyvin voi ymmärtää ajatellessaan niitä suunnattomia liinasidemääriä, joita tarvittiin muumioihin. Sekä miesten että naisten nähtiinkin alati työskentelevän kangaspuiden ääressä.

* * * * *

Metsästys näyttää Niilinmaassa aikaisin muuttuneen pääasiallisesti yläluokan huviksi. Keveässä, papyruksen varsista kokoonkyhätyssä veneessä egyptiläinen ylimys liikuskeli ympäriinsä Niilin kaislikoissa ja pyydysteli lintuja jonkinlaisella puisella bumerangilla. Useita sellaisia heittoaseita on säilynyt. Apunansa metsästäjällä oli välistä kesyjä kissoja, jotka noutivat saaliin. Usein hänellä oli kesy houkuttelulintu istumassa veneen keulassa. Linnustus oli urheilua, jossa hänen vaimonsa ja lapsensa mielellään olivat mukana. He kokosivat saaliin ja huvittelivat välillä poimimalla lootuskukkia.

Suuressa mitassa harjoitettiin linnunpyydystystä sitävastoin verkoilla, jotka viritettiin kaislikkoon ja vedettiin sitten kokoon molemmista päistä. Varsinkin villihanhenpaistia, egyptiläisten mieliruokaa, hankittiin tällä tavoin. Mitä ei heti syöty, suolattiin, tai elätettiin hanhia ja ruokittiin niitä, niin että niistä tuli vielä maukkaampia kuin villissä tilassa. Jo tuohon aikaan oli keksitty julma menettely väkisten ravita niitä erityisellä taikinalla, jota sullottiin eläinparkojen suuhun, kunnes ne eivät enää jaksaneet liikkua. Useat hautakohokuvat kuvaavat kohtauksia tällaisesta keittotaidollisesta eläinrääkkäyksestä. Myöskin kurkia lihotettiin samalla tavalla.

Paitsi vesilintuja, vilisi Niilissä tuohon aikaan krokodiileja ja virtahepoja, joita samoin pyydystettiin veneestä harppuunoilla. Vuorilla ja erämaisia oli kaikkialla vuorikauriita, gaselleja, antilooppeja ja muuta riistaa, mikä nykyisin on siirtynyt Sudaniin. Eläimiä ei metsästetty ainoastaan nuolella ja jousella, vaan niitä pyydystettiin myöskin suopungilla ja elätettiin sitten teurastettaviksi. Sellaistakin suurriistaa kuin kirahveja ja jalopeuroja oli muinaisessa Egyptissä. Ramses II:lla oli kesy jalopeura, joka oli mukana taistelussa ja iltaisin makasi herransa teltan edustalla.

* * * * *

Kala oli tärkeä ravintoaine, varsinkin köyhemmälle väelle. Kalaa pidettiin kumminkin jossakin määrin saastaisena eläimenä. Papit eivät saaneet syödä sitä, ja aithiopialaiset olivat niin jyrkkiä kalan saastaisuuden suhteen, että delttamaan kuninkaat ja ylimykset eivät saaneet astua heidän kuninkaansa palatsiin, koska olivat kalansyöjiä.