NIILINMAAN HISTORIALLISET AIKAKAUDET.

Egyptin valtakunta on todennäköisesti, kuten muutkin antiikin valtiot, syntynyt monista pienistä kaupunkiyhteiskunnista niihin kuuluvine maaseutuympäristöineen, mitkä vähitellen ovat yhtyneet kahdeksi valtakunnaksi, Ylä- ja Ala-Egyptiksi. Viimeksimainittu käsitti delttamaan, edelliseen kuului siitä etelään oleva maa aina ensimmäisen kataraktin loppuun asti nykyisen Assuanin lähelle, Elefantine-saaren vastapäätä. Ensimmäisen kataraktin kohdalla kulki vanhastaan raja Egyptin ja Nubian eli Aithiopian välillä, kuten kreikkalaiset sitä nimittivät. Kreikkalaisilla matkailijoilla oli kerrottavana monta hyvää juttua Aithiopian satumaasta. Siellä oli hännällisiä ihmisiä, jotka kävelivät neljällä jalalla aivan kuin järjettömät eläimet, ja toisia, jotka elivät yksinomaan babiaaninarttujen maidosta.

On kauan eletty siinä uskossa, että Nubia oli vanhempina aikoina neekerien asuttama. Uudemmat kansatieteelliset tutkimukset ovat johtaneet kumminkin siihen käsitykseen, että Nubiassa Egyptin valtakunnan varhaisempina aikoina on asunut samanrotuisia ihmisiä kuin egyptiläiset itse, nimittäin sitä valkoisen rodun haaraa, jota sanotaan haamilaiseksi. Vasta noin 2000 vuotta e.Kr. alkoi Nubian väestöön sekoittua neekeriverta; mutta vielä toisen vuosituhannen keskivaiheilla e.Kr. täytyi mennä aina neljännen kataraktin seuduille kohdatakseen täysiverisiä neekereitä. Vasta sen ajan jälkeen alkoi se Keski-Afrikan alkuasukasten suuri kansainvaellus, joka ajoi heidät yhä kauemmaksi pohjoista kohti ja Egyptiin. Muutamat tutkijat ovatkin esittäneet sen hyvin todennäköisen käsityksen, että juuri haamilaisten egyptiläisten sekoittuminen peräti sivistysviholliseen neekerivereen oli suurimpana syynä siihen, että egyptiläinen pysähtyi lopuksi kasvussaan ja lakastui.

Kerrotaan, että ensimmäinen kuningas, joka hallitsi sekä Ylä- että Ala-Egyptiä ja siis yhdisti koko Niilin maan yhdeksi valtioksi, olisi ollut Menes. Hänen otaksuvat varovaisemmat egyptologit eläneen noin 3400 e.Kr., siis suunnilleen 5300 vuotta ennen meidän päiviämme, kun sitävastoin »pyöreäkätisemmät» historioitsijat ovat tulleet siihen tulokseen, että Menes olisi elänyt enemmän kuin kuusituhatta vuotta sitten. Vanhastaan on jaettu Egyptin kuningasluettelot Meneksestä Aleksanteri suureen asti, joka vuonna 332 e.Kr. valloitti Egyptin, kolmeenkymmeneen hallitsijasukuun. Tämä aikakausijako perustuu niihin kuningasluetteloihin, joita papit laativat merkiten myös hallitusvuodet. Ne ovat säilyneet — vaikka hyvin katkonaisina — papyruskääröissä ja kivitauluissa. Näiden kolmenkymmenen hallitsijasuvun puitteissa erotetaan Egyptin historiassa neljä nousukautta, joiden välillä on valtakunnan hajaantumisen ja vieraiden valloittajain valtakaudet, nimittäin vanha valtakunta noin 3000—2500 e.Kr., keskimmäinen noin 2000—1800 e.Kr., uusi valtakunta noin 1600—1100 e.Kr. ja uudistusaika 663—525 e.Kr.[24]