FAARAON HOVISSA.

Samoinkuin monia muita muinaisajan hallitsijoita ja Kiinan ja Japanin keisareita meidän päivinämme faaraota pidettiin ja kunnioitettiin jumalana, auringonjumalan, Ran poikana ja hänen tavallisin arvonimensä oli »hyvä jumala». Toinen kuninkaan nimitys oli »per-ô», raamatun »faarao», joka oikeastaan merkitsee »iso talo» ja alkujaan oli siis kuninkaallisen palatsin nimitys. Sitten käytettiin sitä merkitsemään kuninkaallista hallitusta, aivan kuten turkkilaiset nimittävät hallitustansa »Korkeaksi portiksi». Samalla tavoin »faarao» tuli merkitsemään Egyptin vakion yksinvaltaista hallitsijaa, kuningasta.

Faaraon ympärillä hänen palatsissaan hääri hyvin runsaslukuinen hovikunta. Hoviväen kaikkien arvonimien luetteleminen kävisi määrättömän pitkäksi. Hautakirjoitukset todistavat, että ylimykset pitivät hyvin suurena kunniana saada palvella hovissa. Tavantakaa tapaa seuraavanlaisia sanontatapoja: »Hän palveli kuningasta hänen talossansa, hän eli herransa jalkojen juuressa, hän oli kuninkaalle rakkaampi kuin koko Egypti.» Erityisen ylpeitä siitä, että saivat paistatella päivää kuninkaallisen armon loisteessa, olivat ne hovimiehet, joille suotiin erityinen kunnia olla läsnä hänen majesteettinsa aamupukeutumisessa. Niitä, jotka saivat suorittaa palvelusta tässä menossa, joka muistuttaa 1700-luvun Ranskan kuninkaitten hovimenoja, sanottiin »kuninkaallisen pukeutumishuoneen salaisuuksien esimiehiksi.» Voi olla varma siitä, että kukaan heistä ei ole unohtanut antaa hautakirjoituksestaan jälkimaailman saada tietää, miten erinomaisen hieno arvonimi hänellä oli. Muuan toinen hyvin korkea herra nimittää itseään ylpeästi »kuninkaan kylpyhuoneen esimieheksi».

Hyvin merkitsevää osaa hovissa näyttelivät jo vanhimpina aikoina kuningasten ja kuningattarien imettäjät. Sellaisen naisen virallinen arvonimi oli »suuri imettäjä, joka ihanilla rinnoillansa ravitsi jumalaa — s.o. faaraota —, voimakasta imemään, Ala- ja Ylä-Egyptin herran suuri imettäjä, jonka ihoa Horus[85] on koskettanut.» Osoitukseksi kiitollisuudestaan imettäjä-äitiänsä kohtaan kuninkaat tavallisesti rakennuttivat hänelle haudan, mutta niinpä olikin tuollainen kuninkaallinen imettäjä jo edeltäpäin grande dame, sillä hän oli jonkun ylhäisen egyptiläisen puoliso.

Miten tarkka juhlamenojärjestys vallitsi muinaisten faaraoitten hovissa, näkyy siitäkin, että oli erityinen armo, kun kuningas antoi jonkun ylimyksistään suudella kuninkaallista jalkaa eikä sallinut, että mies suuteli sitä maata, jota tuo jalka suvaitsi tallata. Ja eräs niistä miehistä, jotka pitivät tätä suurimpana kunnianaan, ei ollut kumminkaan sen vähäisempi kuin Memfiksen ylipappi ja faaraon oma vävy! Tapoja on erilaisia.

Kun hovimiehet astuivat faaraon eteen, »he kohottivat käsivartensa hänen ylistyksekseen ja riemuitsivat ja suutelivat maata hänen kauniiden kasvojensa edessä.» Ja kun »hyvä jumala» oli tehnyt päätöksen, kuului hovimiestapoihin ilmaista ihastustaan ja »ylistää herraansa suudellen maata, maaten vatsallansa hänen edessänsä ja kohottaen riemuhuutoja.»

Uuden valtakunnan aikana näyttää ylimysten ja pappien »maansuutelu» lakkautetun ja rajoitetun palvelijoihin ja alempaan kansaan. Suuremmassa arvossa olevat tervehtivät faaraota nöyrin kumarruksin ja laskien tai kohottaen käsivartensa aivan kuin rukoukseen. — Kuninkaan puhutteleminen oli vastoin kaikkia soveliaisuussääntöjä — korkeintaan uskalsi puhua hänen kuultensa. Ja ennenkuin tämän rohkean askelen uskalsi ottaa, täytyi alkaa pitkästi kierrellen kaarrellen, kuten esimerkiksi näin: »Sinä olet kuin Ra kaikissa edesottamisissasi, kaikki mitä sinun sydämesi tahtoo, se tapahtuu. Jos sinä yöllä toivot jotakin, niin se on tapahtunut aamun sarastaessa. Me olemme nähneet sinun ihmetyösi aina siitä saakka, kun sinut kruunattiin kuninkaaksi. Kaikki, mitä sinun huuliltasi lähtee, on kuin Horus puhuisi taivaan rannalta. Mitä onkaan, mitä sinä et tietäisi? Ja missä onkaan paikka, jota sinä et olisi nähnyt? Kaikki tulee sinun korviisi, sitten kuin tulit tämän maan valtiaaksi. Sinä olet hallinnut aina siitä saakka, jolloin olit äidin kohdussa. Sinulle esitettiin valtakunnan asiat, kun sinä olit vielä kiharapäinen lapsi. Ei mitään tapahtunut sinun tietämättäsi. Sinä olit ylin sotapäällikkö, kun olit vasta kymmenvuotias poikanen, ja kaikkiin töihin, mitä suoritettu on, on sinun kätesi tehnyt suunnitelman. Jos sinä sanot vedelle: 'Kohoa vuorelle!' niin valtameri rientää sinne, heti kuin sinä olet puhunut. Sinä elät ikuisesti, ja kaikkia sinun käskyjäsi totellaan, oi kuningas, meidän herramme!»

Kahta erityisen vähäpätöistä faaraota, jotka elivät noin 1300 e.Kr., tervehdittiin seuraavanlaatuisin ylistyslauluin: »Palatsisi sisällä sinä kuulet kaiken, mitä puhutaan muissa maissa, sillä sinulla on miljoonat korvat. Jos joku puhuu syvällä vuoren onkaloissa, niin hänen sanansa saapuvat sinun korviisi. Sinun silmäsi loistaa kirkkaammin kuin taivaan tähti. Vaikka asia on kuinkakin salainen, sinun silmäsi sen kumminkin keksii.»

Voi ymmärtää, mikä erinomainen onni sitten oli saada tällaiselta valtiaalta jopa omakätinen kirjoitus. Tämä ilonsa vastaanottajan täytyi ilmoittaa jälkimaailmallekin ikuistamalla ihmeellinen tapaus hautakirjoitukseensa.

Kuninkaiden ja ylimysten seuraan kuului myöskin kääpiöitä, jotka tavallisesti hoitivat herransa puvustoa ja taluttelivat hänen koiriansa tai apinoitansa. Luultavasti kääpiöiden tehtävänä oli kuten keskiajallakin olla herransa hauskuttajana.

* * * * *

Itämailla oli siihen aikaan kuten meidän päivinämmekin ruhtinaan haaremi, monine kilpailevine kuningaspuolisoineen, prinsseineen ja prinsessoineen ja näiden kunnianhimoisine suosikkeineen, kaikkien juonittelujen pesäpaikka. Täällä näytellyistä jännittävistä draamoista on suurin osa jäänyt ainaiseksi kulissien taakse, mutta yhtä ja toista jälkimaailma on saanut tietää. Niinpä tunnemme jo 6:nnen hallitsijasuvun ajalta sellaisen tapauksen. Voimakkaalla kuninkaalla Pepi I:llä oli nimittäin hyvin uskottu suosikki, joka kuvaillessaan elämäänsä mastabassa kertoo: »Siihen aikaan, jolloin salaisuudessa ryhdyttiin oikeudellisiin toimenpiteisiin suurta kuningaspuolisoa Hetestä vastaan, hänen majesteettinsa salli minun johtaa kuulustelua — minun yksinäni, senvuoksi, että minä olin hänen majesteettinsa sydämelle rakas ja hänen majesteettinsa oli mieltynyt minuun. Minä itse toimitin kirjallisen kertomuksen siitä, minä yksin yhden ainoan tuomarin kanssa. Ei koskaan ennen minun asemassani oleva henkilö ollut saanut kuulla kuninkaallisen haaremin salaisuuksia.»

Yksityiskohtaisemmat tiedot on meillä Ramses III:n vanhuudenpäiviltä samanlaisesta oikeudenkäynnistä, joka koski faaraon haaremissa suunniteltua suurta salaliittoa. Tälläkään kertaa kuningas ei uskonut ikävää oikeustapausta tavallisille tuomareille, vaan sen sijaan asetti uskotuistansa erikoisen tuomioistuimen, joka sai rajattoman vallan päättää rikollisten elämästä. Meidän tietomme tuomioistuimen käsittelyistä ovat peräisin kirjallisista papyrus-merkinnöistä, jotka kaikesta päättäen olivat tarkoitetut kuninkaallista arkistoa varten. Niistä käy selville, että eräs kuninkaan puolisoista oli toisten haareminaisten kanssa tehnyt salaliiton faaraota vastaan, joka nyt oli vanha ja sairaalloinen, luultavasti tarkoituksenaan asettaa oma poikansa valtaistuimelle. Vehkeilevät naiset olivat saaneet puolelleen useimmat haaremin hovimiehet, jopa faaraon oman ylikamariherran ja ylimmäisen juomanlaskijan. Vaarallisinta oli, että myöskin Nubiassa olevien egyptiläisten joukkojen päällikkö oli mukana salaliitossa. Hänen sisarensa, joka kuului Ramseen haaremiin, oli houkutellut hänet avustamaan salahanketta. Suunnitelmana oli, että nubialaiset joukot alkaisivat kapinan ja hyökkäisivät Egyptiin. Samalla kertaa näyttävät haareminaisten sukulaiset ja ystävät ja muut rikostoverit työskennelleen kiihoittaakseen pääkaupungin väestöä vallankumoukseen vanhaa faaraota vastaan. Muitakin korkeita upseereita ja virkamiehiä, niiden joukossa eräs pappi, otti osaa suuren kapinan valmisteluihin. Pappi antoi taikakirjan opastuksella ohjeita, miten oli meneteltävä, jotta kuninkaallisen palatsin vartiomiehistö voitaisiin taikakeinoin lamauttaa. Tähän tarkoitukseen valmistettiin salaperäisin loitsuin vahanukkeja, jotka toimitettiin salaisesti palatsiin levittämään siellä pelkoa ja kauhua.

Mutta kaikesta varovaisuudesta huolimatta salaliitto tuli kuninkaan korviin. Hän sai pian käsiinsä pitkän luettelon valtionkavaltajista, ja kaikki nämä, niin naiset kuin miehetkin, vangittiin. Kuten sanottu, kuningas asetti erikoisen tuomioistuimen tuomitsemaan tätä »maan inhoa», kuten rikollisia eräässä kertomuksessa nimitetään. Tuomareille antamissaan ohjeissa kuningas merkitsevästi ilmaisee toivomuksenaan, että tämä epämiellyttävä juttu ratkaistaisiin mahdollisimman suuressa hiljaisuudessa: »Niitä sanoja, joita syytetyt ovat lausuneet, en tunne. Menkää ja tutkikaa heitä! Sallikaa niiden, joilla on etuoikeus, saada kuolla oman kätensä kautta,[86] kuolla, minun siitä mitään tietämättä! Ja antakaa muidenkin rikollisten saada rangaistuksensa, minun siitä mitään tietämättä!» Siis, ei huomiotaherättäviä kohtauksia! Joitakin salaisesti julistettuja tuomioita, joitakin itsemurhia ja mestauksia kaikessa hiljaisuudessa — siinä kaikki!

Tuomiopöytäkirjat ovat myöskin lyhyitä ja ylimalkaisia. Eräästäkin vähemmin ylhäisestä rikollisryhmästä sanotaan esimerkiksi: »Eräiden haaremin vartijain vaimot, jotka salaliittoon olivat yhtyneet miestensä rikostovereiksi, asetettiin tuomioistuimen eteen. Heidät huomattiin kanssarikollisiksi ja annettiin heidän rangaistuksensa täyttyä: kuusi naista.»

Ja siitä prinssistä, joka näyttää olleen tarkoitettu sysäämään faaraon valtaistuimelta, sanotaan pöytäkirjoissa: »Hänet asetettiin oikeuden eteen, koska hän oli liittynyt äitiinsä, kun tämä teki salaliiton toisten haareminaisten kanssa, ja oli siis toiminut vihamielisesti herraansa vastaan. Häntä kuulusteltiin, huomattiin hänet syylliseksi ja jätettiin hänen omaksi tehtäväkseen päiviensä päättäminen.»

Keitä salaliittolaiset olivat, emme saa tietää. Heidän nimiensä ylle viranomaiset ovat levittäneet saman salaperäisyyden verhon kuin yli koko draamankin ja antaneet heidän esiintyä pöytäkirjassa keksityin nimin. Kun eräänkin hovivirkamiehen nimityksenä on »Auringonjumala vihaa häntä», niin voimme ymmärtää, että tämä ei ollut hänen oikea nimensä, vaan että se luultavasti kuului »Auringonjumala rakastaa häntä». Ja korkea upseeri, jonka nimenä oikeudenkäyntipöytäkirjoissa on »Theban Paha», on kai siihen asti ollut nimeltään »Theban Hyvä».

Ennenkuin tuomioistuinkäsittelyt kumminkaan — olivat vielä loppuneet, sattui tapaus, joka kauhistavalla tavalla osoittaa, kuinka läpimädäntyneiksi yhteiskuntasiteet olivat ehtineet tulla Egyptissä. Kuninkaan tuomioistuimessa olevista luottamusmiehistä täytyi kaksi äkkiä vangita. He olivat tutkinnon kuluessa tulleet syytettyjen haareminaisten sekä erään salaliiton päähenkilön hyviksi ystäviksi ja yhdessä heidän kanssaan toimeenpanneet juomingit. Rangaistus: nenä ja korvat pois.