LÄÄKINTÄTAITO BABYLONIASSA.

Tauteja Babyloniassa, kuten muinaisessa Idässä yleensä, käsiteltiin alkujaan aina loitsuilla. Koko babylonialaista sivistystä voi nimittää loitsukulttuuriksi. Loitsut ja taiat olivat babylonialaisilla keskeisimpänä osana miltei kaikissa tieteissä. Kokonainen sarja loitsutauluja alkaa sanoilla: »Jos ihminen sairastaa yskää», toinen: »Jos ihminen sairastaa suonenvetoa jalassaan, niin ettei hän voi kävellä» j.n.e.

Vasta kun ei onnistuttu loitsuilla karkoittamaan pahaa henkeä, joka oli asettunut sairaan ruumiiseen, turvauduttiin lääkkeisiin tai leikkaustoimenpiteisiin.

Kun nykyjään yhä enemmän on huomattu, miten suunnaton merkitys uskolla on sellaisten tautien parantamisessa, jotka aiheutuvat sielullisista tai hermohäiriöistä, niin ymmärtää paremmin taikuuden sielullisten vaikutusten tarkoituksen ja merkityksen, josta tosiaan voi käyttää nykyaikaista nimitystä suggestio.

Anatomiset tiedot eivät Kaksoisvirtainmaassa olleet läheskään sillä kannalla kuin Niilinmaassa, johtuen siitä, että babylonialaiset eivät uskonnollisista syistä milloinkaan uskaltaneet ryhtyä ruumiinavauksiin. On useita babylonialaisia lääketieteellisiä teoksia, joissa luetellaan erilaisia taudinoireita, mutta se tapahtuu sangen pintapuolisella tavalla käymättä käsiksi itse taudin aiheuttajaan.

Tyypillinen esimerkki muinaisten babylonialaisten taudinmäärittelystä ja käsittelystä on seuraava, eräästä senaikaisesta »lääkärikirjasta» otettu teksti: »Jos mies on nauttinut jotakin juovuttavaa juomaa ja hänen päänsä on sekava, hänen puheensa tolkutonta, hän on menettänyt järkensä ja hänen silmänsä tuijottavat», niin on otettava yksitoista nimeltä mainittua yrttiä, survottava ne yhteen ja »annettava hänen juoda sitä väkijuomaan sekoitetussa öljyssä aamulla ennen auringon nousua ja ennenkuin kukaan on häntä suudellut. Silloin hän on paraneva.»

Todistuksena siitä, että esimerkiksi keuhkotautia esiintyi jo muinaisessa Babyloniassa on eräs lääketieteellinen nuolenpääkirjoitustaulu, joka erikoisesti viittaa tyttöjen alttiuteen tälle kavalalle taudille kehitysiän ensimmäisinä vuosina. Siitä sanotaan: »Kun tytöt alkavat tulla täysin kehittyneiksi, ja kasvava kuu rupeaa vaikuttamaan heidän vereensä, eivätkä he saa kuukautisiaan säännöllisesti, niin valaskalan tähdistö aiheuttaa hivuttavan, kuolettavan yskän; ja vaara on sitä suurempi, mitä kauempana aurinko on keskitaivaalta.» Viimeisistä sanoista ilmenee, että auringon parantava vaikutus tuberkuloottisiin tauteihin oli jo silloin huomattu.

Babyloniassa kuten Egyptissäkin lääkemääräykset ovat usein erittäin yksityiskohtaisia lääkeaineiden kokoonpanoon ja käyttötapaan nähden. Enimmät lääkkeet saatiin kasvikunnasta, mutta siinäkin sai taikausko sijansa. Orjantappuran juuret esim. kelpasivat erään taudin parannuskeinoksi vain sillä edellytyksellä, että ei saanut näkyä auringonvaloa, kun sitä nyhdettiin maasta. Erästä toista tautia vastaan sama kasvi auttoi vain siinä tapauksessa, että se oli kasvanut haudalla. — Myöskin ihmis- ja eläinkunnasta saatuja aineita — usein laadultaan erittäin vastenmielisiä — käytettiin Eufratin ja Tigris-virran varrella kuten Niilin rannoillakin, ja kivikuntakin sai luovuttaa oman osansa.

Kirjallisuutta:

Friedrich Küchler, Beiträge zur Kenntnis der assyrisch-babylonischen Medizin.

Felix von Oefele, Keilschriftmedizin in Parallelen (»Der alte Orient» 1904).