EGYPTILÄISTEN TÄHTITIETEELLISET TIEDOT
Weikko Pakarinen translation
ilmenevät parhaiten siinä tosiasiassa, että he ovat keksineet sen kalenterin, joka vähäisin pienin muutoksin juliaanisen kalenterin[110] nimellä oli käytännössä suuressa osassa Eurooppaa aina meidän aikoihimme, jolloin sen sijalle tuli nyt käytännössä oleva n.s. gregoriaaninen kalenteri. Tähtitieteellistä tietä on laskettu, että egyptiläinen kalenteri otettiin käytäntöön jo v. 4241 e.Kr. Jos tämä laskelma pitää paikkansa — joka ei kuitenkaan ole aivan riidatonta[111] —, niin täten on saatu vanhin tunnettu varma aikamääräys ihmiskunnan historiaan. Sen perästä ei varmoja vuosilukuja ole ennen kuin vuoden 1600 e.Kr., uuden valtakunnan alun seuduilta.
Ajan mittaamista varten egyptiläiset käyttivät osittain aurinkokelloja, joista aika voitiin nähdä varjon pituudesta erityisen asteikon avulla, osittain vesikelloja, suuria kivimaljakoita, joiden sisustaan oli piirretty tuntiasteikko ja joiden lasku oli tarkoin mitattu. Yön tuntien laskemista varten rakennettiin myöhemmin tähtikelloja, joiden taulukkoihin oli merkitty määrättyjen tähtien asema itsekunakin yön tuntina.
Jos egyptiläiset ovat laskeneet perustan meidän kalenterillemme, on heillä runsas osuutensa myöskin sen taikauskon syntymiseen, joka on ollut kalenterin seuralaisena, että nimittäin on onnellisia ja onnettomia päiviä. Paljon oli toimellisen miehen huomattava onnettomuudenpäivinä. Toisina täytyi karttaa soittoa ja laulua, toisina ei saanut peseytyä; toisen kerran ei saanut syödä kalaa, toisen kerran ei liikahtaa ulos talostaan, ja välistä ei saanut tehdä kerrassaan mitään. Oikeastaan Niilin rantojen kansan olisi siis pitänyt elää alinomaisessa pelossa, mitä pahat päivät toisivat mukanaan. Eikä ollut iloa lapsesta, joka syntyi onnettomana päivänä. Muutamat tällaiset syntymäpäivät aiheuttivat, että äskensyntyneen täytyi pian kuolla, toiset taasen, että häntä odotti kuuroksi tai sokeaksi tulemisen kohtalo, ja toisista taasen oli seurauksena, että krokodiili oli hänet raateleva.
Mutta toiselta puolen usko onnettomuudenpäiviin oli lepopäivien tuoja, sillä seurauksena tästä taikauskosta oli, että ainakin viides osa vuodesta egyptiläisten piti olla toimettomina.