HATSHEPSUT.

Thotmes I:n lähin perintöön oikeutettu lapsi oli Hatshepsut, kuningattaren hänelle synnyttämä tytär. Eräästä toisesta puolisostaan hänellä oli poika Thotmes. Mutta kun Thotmes nuoremman äiti oli alempaa säätyä kuin Hatshepsutin, ei prinssi ollut perintöön oikeutettu, vaan sai tyytyä kuningattaren puolison asemaan. Hänen isänsä naitti nimittäin sisarpuolet keskenään. Tätä ei pidetty lainkaan sopimattomana maassa, missä läheinen sukulaisuus ei ollut minkäänmoinen avioliiton este, pikemminkin päinvastoin. Myöhemmin, kun Egypti oli Rooman alusmaa, sisarusten väliset avioliitot olivat tavallisempiakin kuin muut naimiskaupat. Kreikkalainen historiankirjoittaja Diodoros, joka eli noihin aikoihin, sanoo: »Egyptissä oli, vastoin kaikkien muiden kansojen kesken olevaa tapaa, laissa sallittua, että veli ja sisar menivät naimisiin keskenänsä.» Selityksensä tämä saa fellahille kaikkina aikoina ominaisesta ahneudesta: hän tahtoi säilyttää perheen omaisuuden mahdollisimman jakamattomana.[39] Kuningasperheen keskuudessa tällaiset sisarusavioliitot riippuivat kai halusta säilyttää kuninkaallinen veri sekoittumattomana. Kuninkaallista sukua pidettiin alkuperältään jumalallisena ja siis aivan liian ylhäisenä sekoittumaan tämän maailman lapsiin.

Hatshepsutin puolisona Thotmes nuoremmasta tuli isänsä lähin seuraaja Thotmes II:n nimisenä. Kun hän kuoli, Hatshepsut otti hallitusvallan. Hän oli ensimmäinen nainen faaraoitten valtakunnassa. Hänet kuvataan miehen puvussa, ja hänen kasvojansa koristaa tavallisesti samanlainen paraatiparta kuin faaraoilla.

Hatshepsut oli kaunis ja lahjakas nainen. Hän on itse kirjallisissa muistomerkeissään kuvaillut itseänsä kauniiksi neidoksi, koreaksi ja kukoistavaksi kuin kedonkukkaset. Hänen vartalonsa ihanuus oli kuin jumalattaren. Hän on ensimmäinen huomattava nainen, jonka kohtaamme historiassa. Totta puhuen tiedämme kumminkin hänen henkilöllisyydestään hyvin vähän. Toiset pitävät häntä tavattoman voimakastahtoisena naisena, »Egyptin Elisabetina», toisten mielestä hän oli vain heikko välikappale vallanhimoisten ylimysten käsissä. Isänsä sotia hän ei ainakaan jatkanut, ja senvuoksi menetettiin Syyriassa tehdyt valloitukset. Mutta sen sijaan hänen hallitustaan ylistettiin merkillisen, Punaisen meren rannalla olevaan satujen verhoamaan Puntin maahan, suitsukkeen kotimaahan tehdyn retken johdosta. Ennen vanhaan egyptiläiset olivat ulottaneet matkansa sinne, mutta vuosituhat oli kulunut siitä, ja Punt tunnettiin vain kuulopuheista. Kuningatar lähetti nyt pienen laivaston jälleen etsimään tuota kultarikasta maata ja harjoittamaan vaihtokauppaa sen asukkaiden kanssa.

Purjehdittuaan Niilistä Punaiseen mereen johtavaa kanavaa ja sitten merta myöten egyptiläiset saapuivat onnellisesti perille siihen kylään, jossa kultamaan alkuasukkaat asuivat. Siellä oli mehiläispesän tapaisia majoja, jotka oli rakennettu korkeiden paalujen päälle, niin että niihin oli kavuttava tikapuita myöten.[40]

Ensin egyptiläisten oli osoitettava, että he tulivat rauhallisin aikein. Sen he tekivät samalla tavoin kuin meidän päiviemme löytöretkeilijät tuomalla rannerenkaita, helminauhoja, tikareita, kirveitä ja muuta, mikä voisi houkutella epäluuloisia alkuasukkaita. Ja kun tuttaviksi oli tultu, alkoi vilkas vaihtokauppa. Egyptiläisten aluksiin lastattiin kultaa, hopeaa ja jaloja kiviä, ebenholtsia ja muita jaloja puulajeja, norsun torahampaita sekä pantterin ja leopardin nahkoja. Ja ylinnä kaiken istuivat apinat ja tähystelivät vakavasti tutkivin silmin sitä maata, jonka ne nyt ainaiseksi jättivät. Merkillisintä koko lastista oli kuitenkin suitsuke-hartsi; ja voidakseen kotonakin saada aikaan suitsutusta egyptiläiset veivät mukanansa kolmisenkymmentä mirhamipuuta, suuri maamöhkäle kunkin puun juuren ympärillä.[41] Ne Hatshepsut istutti Aminille Niilin vasemmalle rannalle vastapäätä Thebaa rakennuttamansa ihmeen kauniin temppelin edustapenkereille. Ja temppelin seiniin hän kaiverrutti kertomuksen merkillisestä Puntin matkasta.

Mutta ei käynyt päinsä esittää matkaa vallan yksinkertaisesti ja koruttomasti kauppamatkaksi. Mahdotonta! Kuinka faarao voisi ostaa jotakin barbaarikansalta, hän, jolle kaikki maat toivat lahjojansa. Niinpä sanotaankin egyptiläisten ostamaa suitsuketta »Puntin ruhtinaan faaraolle maksamaksi veroksi», ja egyptiläisten siitä ja muista Puntin tuotteista suorittama maksu on uhri Hathor-jumalattarelle, egyptiläisten rakkaudenjumalattarelle ja »Puntin valtijattarelle». Ja Puntin kansan päämiehet esitetään »kumartunein päin ja maata suudellen alamaisuuttansa osoittamassa kuningattaren edessä, jolta he anovat rauhaa.»

Hatshepsutin kalliotemppeli on egyptiläisen rakennustaiteen jaloimpia luomia. Vallan ihmeellinen on aivan valtavan vuorijyrkänteen juurella kohoavain ylvään suhteellisten pilaririvien tekemä vaikutus.

Hatshepsut pystytti myöskin pääkaupunkiinsa suurimmat obeliskit, mitä siihen saakka oli Egyptissä nähty. Toinen niistä on vieläkin pystyssä kaikkien matkailijain ihailun esineenä. Se on lähes 30 metriä korkea ja painaa noin 350 tonnia.