KAKSOISVIRTAIN LAHJA.

Herodotos on sanonut Egyptiä »Niilin lahjaksi». Samalla syyllä voidaan Babyloniaa sanoa sisarusjokien Eufratin ja Tigriksen lahjaksi. Niillä on molemmilla lähteensä Armenian vuorimaassa, ja keväällä, kun lumen sulaminen on siellä käynnissä, ne paisuvat yli äyräittensä, tulvivat yli alankomaan ja peittävät sen lihavalla savikerrostumalla. Estääkseen toiselta puolen maan rämettymistä ja toiselta puolen hankkiakseen vainioille kastelua on täällä kuten Egyptissä välttämätöntä koota ja ohjata tulvavettä kanavilla. Ilman hyvinjärjestettyä kastelua osa maasta muuttuu pian kuivaksi erämaaksi, jossa kasvaa ainoastaan orjantappuroita ja ohdakkeita, ja osasta tulee epäterveellistä suota. Sellaisen kuvan sisarusjokien maa tarjoaa meidän päivinämme. Kukaan, ken näkee tämän kolkon aution maan, ei voi aavistaa, että täällä kerran viljavat vainiot ovat lainehtineet ja että täällä on kerran ollut ylpeitä maailmankaupunkeja, joissa on sykkinyt rikas sivistyselämä.

Kuoleman ja suuren hiljaisuuden maa on meidän päiviemme Mesopotamia. Raskaana Herran kostava käsi on levännyt vuosituhansien ajat onnettoman maan yllä. Profeetta Jesajan sanat: »Kuinka olet pudonnut taivaasta, sinä kirkas kointähti! Kuinka olet maahan kaatunut, sinä kansojen kukistaja!» soivat kuin kuolemanvalitus kautta Babylonin hajonneiden muurien, jotka aivan kuin julistavat sitä kirousta, jonka profeetat Assuria ja Niiniveä vastaan sinkosivat.

»Suuri hävitys ja rajaton tuho nykyajan Babyloniassa on», sanoo eräs sen parhaimpia tuntijoita, »niin valtava, että vaikka minä neljätoista vuotta olen käyttänyt tämän maan tutkimiseen, se kumminkin joka kerta, kun sen jälleen näen, vaikuttaa mieleeni järkyttävästi.»

* * * * *

»Kanavien kaivaminen» tuli kaksoisvirtain maan loistoaikana Babylonian kuninkaitten päätehtäväksi. Kanavia pidettiin niin merkityksellisinä, että ne useinkin saivat nimensä asianomaisesta kuninkaasta tai ne voivat saada sellaisia juhlallisia nimiä kuin »Vanhurskauden kanava». Hyvä maan isä Hamnurapi rakensi kanavan, jolle hän antoi nimen »Hammurapi on kansan siunaus».

Kuinka laaja kanavaverkko on ollut, voi nähdä vielä tänäkin päivänä. Tuskin päivänmatkan voi suorittaa tässä vanhassa sivistysmaassa sivuuttamatta 30—40 vanhaa kanavan uomaa.

Maanviljelijä, joka ei pitänyt kanaviansa kunnossa ja aiheutti siten kadon tai hävittäviä tulvia, sai korvata naapureilleen näiden kärsimät viljan häviöt. Näin sanotaan Hammurapin kuuluisassa lakikokoelmassa: »Jos joku laiskuudesta laiminlyö patonsa kunnossapidon, niin että se pääsee särkymään ja vesi virtaa ja vahingoittaa vainioita, niin syyllisen on korvattava se vilja, minkä hän on tuhonnut. Jos hän ei kykene korvaamaan, niin myytäköön hänet itsensä ja hänen omaisuutensa rahasta; ja ne, joiden laiho on turmeltunut, saavat jakaa hinnan.»

Viljelyskelpoinen osa Babyloniaa oli pinta-alaltaan suunnilleen yhtä suuri kuin Egyptin keidas. Viljava »musta maa» veti aina voimakkaasti puoleensa ympärillä asuvia erämaa- ja vuoristokansoja. Täällä oli senvuoksi menneinä aikoina melkein keskeymätöntä taistelua toiselta puolen pohjoisessa ja idässä aina Kaukasukseen ja Kaspian mereen saakka asuvien vuoristokansojen ja toiselta puolen Arabian erämaiden ja arojen seemiläisten kansojen välillä. Ja taistelu koski välillä olevaa Mesopotamian viljavaa sivistysmaata eli »virtojen välistä maata», mitä kreikkalainen nimi merkitsee. Sen alkuperäinen asujamisto, leveäkalloiset, tanakat, mongoleja muistuttavat sumerit, kukisti seemiläinen kansa, joka kotimaastansa, Arabian erämaista tunkeutui Babyloniaan. Mutta sumerien korkeampaan sivistykseen voittajat kernaasti taipuivat. Ensiksikin he omaksuivat alkuväestön kirjoituksen, jonka sumerit luultavasti itse olivat keksineet, ja myöskin maanviljelyksen, uskonnon ja tieteen alalla sumerien saavuttaman kehityksen seemiläiset käyttivät hyväkseen kehittääkseen sitä edelleen enemmän tai vähemmän itsenäisellä tavalla. Kiintoisa kysymys, kuinka paljon seemiläiset ovat lainanneet sumereilta, ja kuinka paljon alkuperäistä on seemiläisessä kulttuurissa, on sitten puolen vuosisadan ajan ollut oppineiden kesken kiivaan kiistan alaisena.

Niinkuin Babylonian, samoin Assyriankin, siitä pohjoiseen Tigriksen rannalla sijaitsevan vuorimaan, kansoittivat seemiläiset, joihin kuitenkin sekaantui paljon muita kansoja, varsinkin armenialaisia ja heettiläisiä.

Sittemmin vielä pari kertaa tunkeutui uusia seemiläisiä kansoja niinhyvin Babyloniaan ja Assyriaan kuin Syyriaan ja Palestiinaankin. Viimeinen seemiläisten maahanmuutto tapahtui seitsemännellä vuosisadalla j.Kr. Se oli suuri arabialainen kansainvaellus.

Tähän osastoon kuuluvaa kirjallisuutta:

Bruno Meissner, Babylonien und Assyrien. (Laaja kirjallisuusluettelo.)

Fritz Hommel, Geschichte Babyloniens und Assyriens.

C. Bezold und C. Frank, Ninive und Babylon.

Robert William Rogers, A history of Babylonia and Assyria.

A.H. Sayce, Babyloniana and assyrians. Life and customs.

C.P. Tiele, Babylonisch-assyrische Geschichte.

Hugo Winckler, Geschichte Babyloniens und Assyriens.

F.E. Peiser, Skizze der babylonischer Gesellschaft (»Mitteilungen der Vorder-asiatischen Gesellschaft» 1896).

Fr. Kaulen, Assyrien und Babylonien nach den neuesten Entdeckungen.

Friedrich Delitzsch, Im Lande des einstiden Paradieses.

S. Landesdorfer, Die Kultur der Babylonier und Assyrier.

Esaias Tegnér (nuorempi), Ninives och Babylons kilskrifter.

Otto Weber, Die Litteratur der Babylonier und Assyrier (Laajoja kirjallisuusviittauksia).

Charles F. Jean. La littêrature des babyloniens et des assyriens. (Laaja kirjallisuusluettelo.)

Frederik Poulsen, Gamla Orientens konst (Holger Nyblomin ruotsinnos).

Eberhard Schrader y.m., Keilinschriftliche Bibliothek.