III

Huhtik. 7:nä 1910.

Ei, en hävitä niitä. Kerron totuuden. Tullessani tänään kotiin tapasin oveni edessä nuoren miehen, joka tervehti minua, kohteliaasti. Tunsin hänet. Asianajaja Vuscic. Kysymykseeni, odottaako hän minua, nuori mies vastasi hiukan hämillään, että hän odottaa Juliaa, joka on käymässä luonamme.

Julia, sinun pieni ystävättäresi, äitisi uskollinen seuralainen, ainoa, joka kävi hänen luonaan melkein joka päivä, ja jolle äitisi varasi kauneimmat kukat, säästi makeimmat hedelmät, ja kun tyttö sairastui vakavasti, kävi äitisi yhtämittaa hänen luonaan. Sinun äitisi, joka salasi itsensä maailmalta ja tahtoi olla sille kuollut.

Kohtasin teidät yhdessä äidin huoneessa. Kättelitte toisianne.

Niin kauniit ja nuoret! Julian silmissä säteili sitä suurta äidillistä rakkautta, joka kykenee tyynnyttämään kaiken tuskan, ja sinun kasvosi olivat kyynelistä kosteat. Teidän sielunne värisivät suurimmista, puhtaimmista tunteista, nuoresta rakkaudesta ja ikävästä, ja suloisesta tuskasta. Aioin poistua, mutta te olitte jo huomanneet läsnäoloni. Istuuduin viereenne ja hetken hiljaisuuden kuluttua aloimme keskustella. Ja jokainen meistä koetti puhua jostakin ulkopuolella olevasta, jostakin, mikä ei koskenut sitä mitä ajattelimme.

Silloin minä muistin Vuscic'ia ja kysyin, miks'ei hän ollut tullut sisään. Tyhmä kysymys; eihän vieras nyt sopinut meidän seuraamme.

Ja silloin minä näin kuinka sinun silmissäsi leimahti, ja kuinka taas heti tyynesti tutkit Julian ilmettä. Hän joutui hämille, punastui sinun katseestasi, mutta sinä olit vaiti.

Julia lähti pois ja sinä seurasit häntä vain pihalle saakka. Nyt kävelet kärsimättömänä, rauhattomana huoneessasi. Minä kuuntelen askeleitasi, ja tiedän, että varjo on laskeutunut nuoren rakkautesi yli. Kuulen sinun poistuvan, kuulen askeleesi portaissa, huoneessasi, joka on omani yläpuolella. Vedät jotain lattiata myöten…

Arvasin. Frans kertoo sinun käskeneen laittaa matkalaukkusi kuntoon, sillä matkustat huomenna Zagrebiin.

Senvuoksi en heitä muistiinpanojani tuleen; järjestän ne sinua varten, sillä sinulla on minun monet ominaisuuteni — epäluuloisuuteni, kiivauteni; koska sinun on välttämättömästi oltava menneisyyteni tuomarina, jotta edes se voisi poistaa pahan omalta tulevaisuudeltasi.