III
Lauri Laiho translation
Huhtik. 10:nä 1893.
Tuli suojasää. Kaikki ovat sairaita. Kuljen väliin jalkaisin, väliin hevosella. Naapurin lapset sairastuivat kurkkumätään. Pelkään Mladenin puolesta. Irene on myös kovin huolissaan.
Albert ehdottaa, että hän matkustaisi pois ja veisi pojan mukanansa Fiume'en. Hän sanoi tuntevansa itsensä kovin onnelliseksi, jos voisi antaa hänelle turvapaikan liikkuvaa vaaraa vastaan.
Katsahdin Ireneen. Hän pudisti kieltävästi päätään. Kiitoksia, sanoi hän Albertille, mutta minä en voisi erota Mladenista.
Ja jos te menisitte Mladenin kanssa? Minä jäisin tänne, lisäsi hän.
— Minä en voisi erota sinusta, vastasi hän, ojentaen kätensä minulle.
— Etkö, etkö voisi erota minusta? kysyin häneltä, kun olimme kahden.
— En koskaan, en koskaan, vastasi hän. Missä sinä olet, siellä minunkin paikkani.
Kuinka pikaisesti rauhoittuukaan mieli hänen sielukkaiden silmiensä edessä!