XX
Lauri Laiho translation
Kesäk. 16:nä 1893.
Minä toimitin leikkauksen… lähetin kutsun eräälle toverilleni, spesialistille. Hän leikkasi myös. Veri on myrkytetty. Irene oli haudan partaalla. Vältimme pahimman; — todellako?
Zagrebilainen kirurgi silmäili minua vakavasti, kysyen: ehkä olet koskettanut haavaa likaisella veitsellä?
— Minä — en! vastasin.
Raukka, kohisi korvissani!
Kun hän oli lähtenyt, menin huoneeseeni, otin tohtorindiploomini kehyksistä ja repelin sen pieniksi palasiksi.
Se teki minulle hyvää.
Katselen nyt alastomia puitteita, ja ajatukseni raatelevat sydäntäni kuin veitsen kärki.
Tuomittuna kuin Kain, — pahemmin, paljon pahemmin — harhailen talossani…