XVII
Lauri Laiho translation
Kesäk. 12:na 1910.
Minä valehtelen — valehtelen. Et sinä, ette te molemmat yhdessä, Julia yksin olkoon vierelläni.
»Aukealla on lämmintä. Vie minut metsän varjoon. Rakas, — armas!…»
Hän voi paremmin. Hänellä ei ole enää kuumetta, ja minä olen niin onnellinen, täynnä toivoa, katsellessani jälleen hänen kirkkaita silmiänsä ja tuskin huomattavaa punaa hänen poskillansa.
Rakas, nuori elämä, kuinka varjelisinkaan sitä, miten taistelisinkaan sen puolesta.