XXII
Lauri Laiho translation
Kesäk. 26:na 1910.
Kuinka kaunis ja rakas hän on, kuinka tyynet ovat hänen kasvonpiirteensä. Vahakynttilän valo lepattaa niillä, antaen ikäänkuin eloa noille kasvoille, joiden päällä väreilee rakas, rauhallinen hymy.
Minäkin tahtoisin sulkea silmäni ja päästä sinne — äitisi viereen. Mutta olen luvannut hänelle, Irenelle, pitää huolta sinusta!
Kunnes ensimmäinen tuska on ohi. Se jota sinä, Mladen, pidät ainoana ja suurimpana, samoinkuin ajattelit rakkaudestasi.
Tietämättä olevasi syntyisin suvusta, joka tappaa rakastaessaan.