VALTER JUVA.

(Juvelius.)

Syntyi Pyhäjoella 1865, tuli ylioppilaaksi 1884, filosofian maisteriksi 1890, kommissioni-maamittariksi 1896. Valter Juva on julkaissut runoelmia Hämäläisten albumissa y.m. sekä kokoelman Kuvia ja säveliä 1897.

POHJANMAA, HÄME, KARJALA.

Näin laajan, vihreän tasankomaan, Jota virrat kasteli aalloillaan; Meren valtavan näin, mut sen ääriä en, Kesän tenhosan yön valonvoittoisen! Oi, siellä, siellä Ma suuria ihanoin, lassa vielä.

Savipalteet viettävät viljavat näin Välin männikköharjujen synkeäin, Selät tummat, veet salat jylhäkköin, Mäkipihlajat, käen, mi kukkui öin — Oi siellä, siellä Ilot lemmen ja tuskat koin salon tiellä.

Maan kunnahisen näin kasketun, Maat raastetut käymässä koivuhun; Talot köyhät mä näin, näin sorretun väen, Mut sen nousevan näin, ajan uuden näen: Oi, siellä, siellä Tekemään opin työtä hartaalla miellä.

KIRKKOMATKALLA.

Veit rahtikuormaa tästä, Mä astelin kirkolta päin; Ja tie oli pitkä ja raskas, Mut rinnalles minä jäin.

Me — kaks hovin köyhää orjaa Kahen kaupat jo teimme niin. Kaks tyhjää kättä yhteen Elinaiaksi liitettiin.

Ja eikö nyt tunnu aivan, Kuin taas sama aamu ois? — Mut nyt on harmaja pääsi, Ja multa on viehkeys pois!

Nyt vanhukset kirkolta ajaa Tätä tietä kieseissään; Nyt omaa maatasi kynnät, Ja tyyneks iltamme nään.

Oli matka pitkä ja raskas, Mut teimme sen käsikkäin — Sua, kumppali, kaikesta siunaan, Oma armahin ystäväin!

VIELÄ NE HUOJUU HONKAPUUT.

Vielä ne huojuu honkapuut Savon suurilla salomailla, Eikä Karjalan vienosuut Ole rohkeita poikia vailla.

Päivät pitkät hakkuu käy Salon suurilla kankailla siellä, Ristissä tien ei loppuvan näy Kisa ruskeasilmäin vielä.

Pehmyt miel' tytön laadukkaan, Ja sitkeä hongan pinta: Poika on kuin luonnossaan, Ja lauluja tajuu rinta.

Vielä ne hongat huohoaa Salon rohkeita poikia varten, Syömet sykkii riksuttaa Yläkarjalan kaunotarten.