KONSTANTIN SCHRÖDER.
Reading edition
Syntyi Uukuniemellä 29/6 1808, tuli ylioppilaaksi 1826. V. 1834 hän vihittiin papiksi ja nimitettiin 1837 kirkkoherraksi Valkeasaareen Inkerinmaalla. Kuoli 1870. Hänen runoelmiansa löytyy painettuina useissa eri sanomalehdissä.
VAIT!
Vait! Hän nukkuu. — Hiljaan hento Vyöryy tuolla tähtein lento. Iltatuuli tuuvita, Lumo-uniin uuvuta! Vait, vait, vait!
Vait! Hän nukkuu viihtynynnä. — Ruusu kulta kiihtynynnä Höystehajus hajota, Vienoon sulos vajota! Vait, vait, vait!
Vait! Hän nukkuu, Hymmi hellä, Ikävöitty ikuisella Kaiholla. Oi, levossa Nuku, rakas, rauhassa! Vait, vait, vait!
ILLALLA.
Tässä istun ihastunna Tyynessä nyt tarhassani, Hajuisesti henkäellen, Ilmat hellii hekkumalla.
Näinhän äsken järvet, metsät Kovan kuolon jähmehessä; Rinnassani talven tuiskut, Roudan kylmän, tylyn tunsin.
Katso! valkohelpeet hennot Päähäni nyt putoavat; Taasko tuli talven tuisku, Lankeaako puusta lunta?
Eipä ole tuisku tuima, Huomaitsen ma iloisena: Hielimöitä hajuisia Kevät sataa sylihini.
Lumous mi ihmeellinen! Talvi koitui kukkasiksi, Lumi muuttui hielimöiksi, Sydän suli lempeiseksi.
ANTON ALFTHAN.
k. 1847.
Italian ihmemaassa, Pisan kukkakalmistossa Veres hauta havaitaan. Virkan vielä Kuka siellä Nuorna nukkui Tuonelaan:
Suomalainen sulo, jalo, Maallensa myös toivon valo, Esikoinen isänsä, Ystävien, Omaisien Ilo, onni äitinsä.
Isä kaipoon käärittynä, Äitin sydän särettynä, Siskoin silmät itkussa Erostansa; Kadostansa Nuori Suomi surussa.
Hurskas henki! rauhaisassa Sieluin sädesatamassa Elä iät riemussa! Intos palo, Neros jalo Loistaa lemmen muistossa!