VÄINÖLÄ

Helmivyö suomalaista runoutta

Toimittanut

LEIMU [Kustavi Grotenfelt]

Werner Söderström, Porvoo, 1899.

SISÄLLYS:

Kansanrunoutta: Eräskummainen kantele Miksi en laulaisi Muinaiset aiat paremmat Auringon tervehdyssanat Missä armahani? Armahan kulku Neien laulu Kun tämä kana katovi Oisko linnun lentoneuvot Pois on mennyt meistä toinen Jäämmä mansikat mäelle Kaksi kaunista yhessä Käy unonen kätkyehen Ilo ilmahan katosi Soitappas sorea neito Monimorsiamellinen Sorea sotainen tauti Veli-surmaaja Kultani kukkuu, kaukana kukkuu Kultaansa ikävöivä Kolm' on miehellä pahoa Kummaistako kuuleminen Kyll' on kystä aitassamme Piispa Heinrikin surma Mataleenan vesimatka Inkerin sulhot Antero ja Kaloniemen neito Meren neito ja metsän sulho Kuollutta kultaansa ikävöivä neito Pahan luovutussanat Kalmistoon manaus Tuulta vastaan Metsämiehen sanat Oluen synty

Mikael Agricola. Esipuhe

Hemming Maskulainen. Keväällä Teinien ilosta

Juhana Cajanus. Katoovaisuudesta

Mattias Salamnius. Jesuksen syntymisestä Pääsiäisjuhlan säätämisestä

Anterus Aschelinus. Suomen iloääni Narvan voitosta

Sakari Lithovius. Kaarle XII:n kuolemasta

Heinrikki Lilius. Kehtoruno

Gabriel Calamnius. Siitä suuresta surkeudesta, joka Suomessa oli v. 1714 ja 1715 Hääruno Astrildista

Abraham Achrenius. Onnentoivotus väitökseen

Juhana Frosterus. Jumalan Pyhästä laista

Tuomas Ragvaldinpoika. Ylhäisen lapsen haudalla

Heinrikki Achrenius. Kaiku Papin rouville Vapun päivänä

Frans Mikael Franzén. Ruhtinaalle

Heikki Väänänen. Lystillinen runolaulu kummasta kalakukosta

Paavo Korhonen. Runo Suomen kielestä Häälaulu

Jaakko Juteini. Laulu Suomessa Laulu elämän nautinnosta Menestys Suomessa Lapsen laulu leskelle

Pentti Lyytinen. Kestikievarin virasta Lapsen virsi

Pietari Makkonen. Laulajan alkusanat Ilolaulu Suomen kielen kasvannosta Ei ou yksin elänyttä

Olli Kymäläinen. Kiitos Luojalle hyvästä vuoden tulosta Punkaharjusta

Pietari Ticklén. Leivoselle Laulajat

Abraham Poppius. Perhosen synty Kukkasen taivas Lauluni Punnittu Amor Valistuksen vaikutus

Eerikki Ticklén. Neidon valitus

Kaarlo Akseli Gottlund. Kedolla Kaipaus Nainen

Elias Lönnrot. Suomen synty Laulu Anakreonin tapaan

Kallio. Soidin Huolissaan runoileva Oma maa Milloin muistelet minua? Kiiltomato Kultaperhoset

Konstantin Schröder. Vait! Illalla Anton Alfthan

Juhana Freedrikki Granlund. Kevät Kotomaamme

Eerikki Aleksanteri Ingman. Elias ja Anna

Pietari Hannikainen. Kevätlaulu Ystävätön Mäen lasku Toivo ja rakkaus

Antti Puhakka. Tuhman Jussin juttureissu Surulaulu 1850 v:n kiellosta

Juhana Bäckvall. Lauloi ennen laululaumat

Frans Pietari Kemelli. Pohjan kesä Pääskyselle

Antero Varelius. Uimalaulu Rakkaus

Pietari Mansikka. Merimiehen runo Oravan valitus Mietelmiä

Antti Räty. Nuorelle runottarelle Uskotoin ystävä Ehtoolla Laulajan koti

A. Oksanen. Savolaisen laulu Suomen valta Porrassalmen marssi Koskenlaskian morsiamet Etelälle Tuopa tuopi tuiman tunnon Porthanin kuvapatsaan paljastettua Runebergin muistoksi

Jaakko Räikkönen. Suomelle Tyytymättömät

Yrjö Koskinen. Suomen salossa Milloin Pohjolan nähdä saan?

Aleksis Kivi. Kaukametsä Keinu Pohjatuuli

A. Tuokko. Birger Jaarlin linna

Suonio. Suksimiesten laulu Varpunen Hyljätty äiti Vieras lippu Feeniläiset Pää pystyyn Luettuani »Säkenien» toisen parven Runebergin kuvapatsasta paljastaessa Virsi kotimaan puolesta

Bernhard Freedrikki Godenhjelm. Gezelius Suomen herääminen

Aleksanteri Rahkonen. Imatralla Leivo Käen kukunta Kevätlaulu

Olli Vuorinen. Leivo Luistinretki

Paavo Cajander. Vapautettu kuningatar Kuva A. Oksaselle Hämeenlinnan lyseekartanon vihkiäisissä Oi jos oisi

Arvi Jännes. Herää Suomi! Väinölän lapset Karjala Vaimolleni Päästökirja Oprille Kuinka Giovanni Genovesesta tuli Ruotsalainen

Juhana Heinrikki Erkko. Laulu Vuoksella Hämäläisen laulu Lemminkäisen laulu Lapsen osa Neiti Iisa Aspin haudalla Veldes-laakso Hän Nyt ja sitten Vanha mummo Paimenelta

Uno von Schrowe. Morsian Oi terve Magyar! Pieni mierolainen

Iisa Asp. Aallon kehtolaulu

Juhani Pietari Hannikainen. Karjalaisten laulu Lauluun pyyntö Miel'-alani Kirkkovenheessä

Kaarlo Kramsu. Santavuoren tappelu Ilkka Juhani Vilhelmi Snellman Mustalainen Kosken partaalla Ensimmäinen leivo

Jooseppi Mustakallio. Karjalassa Paimenen pyhä Pääskylle

Alpo Noponen. Suokoon taivas nousuvuoden! Ei ole taivas kaukana

Irene Mendelin. Nuorisolle Maalleni Kansansa halveksioille Talven lapsi

Valter Juva. Pohjanmaa, Häme, Karjala Kirkkomatkalla Vielä ne huojuu honkapuut

Severi Nyman. Oksaselle Revontulet Hätäapu-lista Itätuulessa

Kasimir Leino. Kansalleni Soitto ennen ja nyt M. A. Castrénille Memento mori Myrskylintu Sunnuntaiaamuna Mustat silmät Niinkuin merten myrskysäillä

Larin Kyösti. Rekilaulu Kulkuripoika Takamailla

Ilmari Calamnius. Sydänmaan lammella Ne tahtovat Suomussalmi Haltiat

Hilja Hahnsson. Erkon »Ainoa» katsellessa Et konsanaan

Eino Leino. Marjatan laulu Aino neiti Kiputytön laulu Kuvernöörin koira Minun mieleni on kuin lampi Kuin musta ja valkea Hanget soi Helsinki sumussa

Alkupuhe toiseen painokseen.

Jätti kantelon jälille, Soiton Suomelle sorean.

Kun »Väinölä» nyt viisitoista vuotta ensimmäisen painoksen ilmestyttyä uudestaan lähtee tietänsä etsimään suomalaisiin koteihin, niin se jo tuntee taipaleet ja talot, eikä sen ole tarvis vieraana esitteleidä. Sen tarkoitus on antaa näytteitä paraasta alkuperäisestä runoudesta, erittäinkin lyyrillisestä ja ballaadintapaisesta, mikä Suomen kielellä on. Joskus on kuitenkin otettu mukaan joku keskinkertaisempikin runoelma, joka on aikakautensa tai runoiliansa luonnetta kuvaava. Asiaan perehtynyt on huomaava, että mikäli vanhempaan taiderunouteen tulee, »Väinölän» uusi painos, vielä enemmän kuin edellinen, valikoimassaan lähenee Julius Krohnin »Helmivyötä», niin esim. Anterus Aschelinuksen, Abraham ja Heinrikki Achreniuksen, Abraham Poppiuksen y.m. suhteen. Syynä siihen on, että allekirjoittanut jo ensimmäistä painosta toimittaessani joskus katsoin Julius Krohnin vaalin olevan paraan, vaikka arvelin syytä olevan unhotuksesta pelastaa muutaman toisenkin huomattavan runon ja sentähden asettaa sen »Helmivyössä» jo julkaistun sijalle. Tätä syytä ei enää ole olemassa ja olen näissä tapauksissa nyt palannut »Helmivyön» kannalle.

Näinä raskaina aikoina, jolloin mustat pilvet synkistyttävät valtiollisen taivaamme, on mieli hetkeksi etsivä virkistystä Väinön kantelon helkynnästä. Vaikka Suomen runous onkin köyhä, Euroopan suurempien, rikkaampien kansojen kirjallisuuden rinnalla, voidaan kuitenkin siitäkin löytää monta kirkasta, unhottumatonta helmeä. Ehkäpä voidaan »Väinölästäkin» saada se vakaumus, että Suomen kansa on kyennyt luomaan omintakeisen kansallisen sivistysmuodon, joka antaa sille oikeuden elää omaa erikois-elämäänsä ja jota vastaan kaikki katehien sortoyritykset ovat olevat turhat.

Tämä toinen painos on mahdollisuuden mukaan varustettu tekiäin muotokuvilla. Niiden hankkiminen on joskus ollut varsin vaikea, ja antanut aihetta laajaan kirjevaihtoon; lukia nähdessään monet ystävälliset kasvot paikallaan kirjassa, ei aavistane mitä puuhaa on ollut, ennenkuin ovat siihen tulleet. Mutta mahdollista on että sittenkin vielä joku muotokuva olisi voinut löytyä. Olisin hyvin kiitollinen jos minulle tulevaisuutta varten annettaisiin siitä tietoa. Niille kaikille, jotka tässä suhteessa nyt ovat minulle hyväntahtoisesti suoneet apuansa, lausun sydämmelliset kiitokset. Samoin kiitän kaikkia elossa olevia arvoisia runoilioita, naisia ja miehiä, ne kun pyyntööni saada painattaa heidän runojansa kokoelmaani ovat antaneet minulle suotuisat ja ystävälliset vastaukset, sekä kansanrunouteen nähden Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa.

Helsingissä 26 p. marrask. 1899.

Toimittaja.