LARIN KYÖSTI.

(Kyösti Larson.)

Syntyi Hämeenlinnassa 1873, tuli ylioppilaaksi 1895. On julkaissut runokokoelmat Tän pojan kevätrallatuksia (1897), Kylän lauluja (1898) ja Ajan käänteessä (1899).

REKILAULU.

Heilani on kuin helluntai Ja oraspellon kukka, Sillä on silmät sametista Ja poski kuin nurmen nukka.

Sillä on käynti ketterä Kuin koti virran juoksu, Sillä on nauru hilpeä Kuin kesäheinän tuoksu.

Kirkolla ja kyläntiellä Kelpaa sitä näyttää, Pertunpäivän tienohissa Kuusitoista se täyttää.

Ei oo rahaa kummallakaan, Mutta on nuori mieli, Joka korven kamarissa On oma oven pieli.

Älä sinä kultani sitä sure, Jos köyhänä naida pitää, Köyhänkin pelto se kuokkien kasvaa Ja köyhänkin jyvä itää!

Häätalon tuvassa viulu se raikuu Tämän parin häissä, Kylän kansapa hyppiä saa Kuin sirkat heinänpäissä.

Laula vaan sinä koria tyttö, Laula kaksi vuotta, Et sinä silloin tätä poikaa Rakastellut suotta.

KULKURIPOIKA.

Syys-yöstä hän astui mökkihin Ja kerjäsi työtä ja sai, Oli notkea, sointuva varreltaan, Idän tummakas kasvoiltaan, Oli muualta heimoa kai —

Hän joutessa viihtyi yksikseen Ja töissäkin vältteli vain, Kylän keinulle tullut ei milloinkaan, Pyhä-aamuin ei kirkkoonkaan, Salon polkuja kuljeksi ain'.

Kun raitilla kulki, niin vilkuttiin Ja neitoset punastui, Moni katseli tummoa sorjuuttaan, Enin Liisa, mut salaa vaan, Kylän poijat ne nyrkkiä pui.

»Oli ahdas mun kotipirttini!» Niin laulunsa tallissa soi, »Mut maalima suuri on, kauvas se vie, Joka suunnall' on kulkurin tie, Minut Luojani kulkuhun loi!»

Kuin houreissa talven kulki hän Ja keväällä hiipi jo pois, Kun pihlaja kukki ja valkeni yö, Kun juur' oli kiire ja työ, Kun torpinkin saanut hän ois. —

TAKAMAILLA.

Illat istun ikävässä, Kankaita aurinko punertaa, Aatos toivon siivillä lentää Viheriäisen metsän taa.

Siellä vuorten tuolla puolen Maaliman suonet pulppuilee, Siellä kyliä, kirkkoja kiiltää, Laaksoissa jokia virtailee.

Täällä kolkon korven mailla Kuusisto raskaasti huminoi, Tumma puro vehoista vilkkuu, Kurjen kuikutus suolta soi.

Tääll' on outo naurun kaiku, Naapurin silmäkin vierastaa, Mykkä ystävä kyntää ja kylvää, Halla viljassa vaeltaa.

Tuuin lasta polvellani — Hallako puhtaan pulmuni saa? Aatos syntyy ja aatos lentää Viheriäisen metsän taa.