ROOMALAISET PÄÄSEVÄT ITÄISENKIN VÄLIMERENMAAILMAN VALTIAIKSI.

Kuulumattoman jännittävä ja ponnistuksia kysynyt sota oli saatettu päätökseen vuonna 201. Ja kuitenkin roomalaiset jo seuraavana vuonna alkoivat uuden sodan. Tosin tämä sellaisenaan oli vallan mitätön Hannibalinsodan rinnalla, mutta sillä oli kuitenkin maailmanhistoriallinen merkitys. Sillä Rooma näet alkoi omin asein sekaantua myöskin itäisen Välimerenmaailman asioihin. Jo Polybiokselle aikoinaan oli täysin selvänä Hannibalinsodan merkitys maailmanhistoriallisena rajapyykkinä. »Aikaisemmin», hän sanoo, »maailman tapahtumat olivat aivan kuin hajallaan ja vailla keskinäistä yhteyttä. Mutta tästä ajasta alkaen historia muodostaa elimellisen kokonaisuuden: Italian ja Libyan tapahtumat punoutuvat Aasian ja Hellaan tapahtumiin ja kaikki tähtää yhteen ja samaan päämäärään.» Hannibalinsodan jälkeen roomalaiset vaihtavat poliittista rintamaa. Mutta koska he ovat järjestelmällisiä — tai ainakin perästäpäin näyttävät olevan — kaikessa mihin he ryhtyvät, niin he tekevät tämän täyskäännöksen vasta sitten, kun he Karthagon kukistamisella ja Espanjan valtauksella ovat täysin turvanneet selkäpuolensa.

Lopullinen menestys taistelussa Karthagon voittoon tottuneita, sen ajan suurimman sotapäällikön johtamia sotajoukkoja vastaan oli täyttänyt roomalaiset itsetunnolla, ylpeällä varmuudella, ettei mikään mahti maailmassa enää voisi heitä vastustaa. Roomalaiset olivat heränneet täyteen tietoisuuteen voimastansa. Ja Itä houkutteli heitä, Itä rikkauksineen ja hienoine helleeniläiskulttuureineen, jota roomalaiset yhä enemmän oppivat ihailemaan.[215] Toinen toisensa perästä Idän kulttuurimaat tulivat vedetyiksi Rooman verkkoon. Ensimmäinen vuorossaan oli Makedonia.