ITALIA ENNEN ROOMALAISIA.

Kreikkalaiset ovat opettaneet ihmiskunnan rakastamaan kauneutta. Tämän jumalanarmoittaman kansan keskuudessa taiteen hengetär on saanut siipensä. Täällä myöskin ensiksi runsaslahjaiset ajattelijat ovat uskaltaneet, enemmän uskonnon kuin taikauskonkaan heitä kahlehtimatta, antaa järkensä johdattaa heidät ylös aatteitten maailmaan. Helleenit ovat ajatuksenvapauden luojia ja samalla tieteen alkuunpanijoita.

He eivät olisi kyenneet kehittymään sellaisiksi ilman heidän historiassaan selvänä ilmenevää voimakkaan individualismin piirrettä. Tästä ominaisuudesta kehittyi tuo rikas ja monivivahteinen elämä, joka sykki erilaisissa helleeniläisissä yhteiskunnissa; se soi yksityiselle ihmiselle kylliksi tilaa kehittyä vapaudessa ja teki Kreikan historian hyvin suuressa määrin persoonallisuuksien historiaksi. Mutta ei valoa ilman varjoa! Oli aika, jolloin vanhaa Kreikkaa pidettiin ihannemaailmana. Perinpohjaisempi tutkimus on kumminkin säälimättömästi hajoittanut nämä kauniit unelmat. Me tiedämme nykyisin, että monet puutteellisuudet, monet viat ja varjot rumensivat kreikkalaistenkin elämää. Ajateltakoon vain orjuutta ja naisen syrjäytettyä asemaa siitä johtavine siveellisine varjopuolineen! Ja tuo ihmeteltävä ominaisuus, siteitä tuntematon individualismi, joka sivistyksellisessä suhteessa oli helleenien voima, se muodostui poliittisessa toiminnassa heidän suureksi heikkoudekseen. Eripuraisuus ja pirstoutuminen tuli heidän kohtalokseen.

Mutta mitä kreikkalaiset eivät koskaan kyenneet saamaan aikaan, siihen kykeni paljoa jäykempi, mutta myöskin päämäärästään tietoisempi rautatahtoinen kansa, joka oli asettunut asumaan keskimmäiseen niistä kolmesta niemimaasta, jotka Euroopan mantereesta työntyvät sinivivahteiseen Välimereen. Kreikka ja Italia ovat selin toisiinsa. Kreikalla on satamansa itä-, Italialla länsirannallaan. Pitkin Kreikan itärannikkoa on myöskin maanlaatu hedelmällisintä, kun sitävastoin Italian halutuimmat maa-alueet levittäytyvät länteen Apenniineista, jotka suojaavat niitä pohjoistuulilta. Emme ota tällöin lukuun suurta Pon tasankoa, jonka ei vanhaan aikaan laskettu kuuluvan varsinaiseen Italiaan. Muinaiselle Italialle oli itärannikko kauan yhtä vähämerkityksellinen kuin Epeiros Balkanin niemimaalle.

Täydellä syyllä voi siis sanoa, että Kreikka katsoo itään, Italia länteen — niinhyvin historiallisesti kuin maantieteellisestikin. Kreikalla oli luonnolliset suhteensa Vähään Aasiaan ja Egyptiin. Italian kansat, joilla ei ollut mitään saarisiltaa rannikkojensa edustalla, olivat sitävastoin kauan enemmän oman onnensa varaan jätettyinä. Viljavat seudut muodostivat siellä suuria, yhtäjaksoisia rantatasankoja, ja maanviljelys antoi varmemman toimeentulon kuin vaaroja täysinäinen merimieselämä. Italian vuoret ovat yhtenäisiä nekin. Pitkinä rinnakkaisina jonoina Apenniinit ulottuvat läpi koko niemimaan ja muodostavat sen selkärangan. Italian maantieteellinen yhtenäisyys viittaa luonnollisena seurauksena yhtenäiseen valtiolliseen kehitykseen, jonka vastakohtana on Kreikan maantieteellinen ja valtiollinen rikkinäisyys.

* * * * *

Italia astuu esiin esihistoriallisen ajan hämärästä paljoa myöhemmin kuin Kreikka. Siihen aikaan, kun tämä tapahtuu, vilisee niemimaa sekä indoeurooppalaisia että muita erikielisiä kansanheimoja. Muinaistiede voi seurata kehitystä takaisinpäin kivikauteen ja luolaihmisten aikaan asti, mutta kykenee vain väläyksittäin valaisemaan pimeyttä. Äärimmäisen hitaasti on kansoittuminen täällä päässyt kohoamaan alkeelliselta asteelta. Täällä ei ole odotettavissa senlaatuisia löytöjä, jotka toivat päivänvaloon kreikkalaismykeneläisen ajanjakson hämmästystä herättävän rikkaan kulttuurin.

Etruskilaiset ja kreikkalaiset toivat sivistyksen Italiaan. Kreikkalaiset olivat jo kahdeksannella vuosisadalla e.Kr. asettautuneet Sisiliaan ja eteläiseen Italiaan. Siellä he joutuivat ajan kuluessa etruskien naapureiksi ja vaikuttivat heidän sivistykseensä helleeniläistyttävästi. Sillä helleenien sivistyksellinen vaikutus ei rajoittunut ainoastaan »Suur-Kreikan» asuttamiseen — myöskin itseensä Etruriaan ja Latiumiin he veivät mukanaan sivistyksen siemeniä. Mutta tänne he eivät tulleet uutisasukkaina, vaan kauppiaina.

Kirjallisuutta:

Oscar Montelius, La civilisation primitive en Italie.

Oscar Montelius, Die vorklassische Chronologie Italiens.

T. Eric Pect, The Stone and bronze ages in Italy.

David Randali—Mac Iver, Villanovans and early etruscans.

David Randall—Mac Iver, The iron age in Italy.

Leon Homo, L'Italie primitive et les débuts de l'impérialisme romain (laaja kirjallisuusluettelo).